Psalms 2:1-30:12 Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

Finnish⁽ⁱ⁾ ¹ Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat? ² Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan. ³ Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä. ⁴ Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä. ⁵ Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä. ⁶ Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni. ⁷ Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin. ⁸ Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses. ⁹ Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman. ¹⁰ Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa. ¹¹ Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa. ¹² Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat. ³ ¹ Davidin Psalmi, kuin hän pakeni poikaansa Absalomia. (H 3:2) Voi Herra! kuinka monta on minulla vihollista, ja niin usiat karkaavat minua vastaan. ² (H 3:3) Moni puhuu minun sielustani: ei ole hänellä apua Jumalan tykönä, Sela! ³ (H 3:4) Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, joka minun kunniaan saatat, ja minun pääni kohennat. ⁴ (H 3:5) Äänelläni minä huudan Herraa; ja hän kuulee minua pyhästä vuorestansa, Sela! ⁵ (H 3:6) Minä makaan ja nukun: minä herään myös; sillä Herra tukee minua. ⁶ (H 3:7) En minä pelkää kymmentätuhatta kansoista, jotka minua piirittävät. ⁷ (H 3:8) Nouse, Herra, ja auta minua, minun Jumalani! sillä sinä lyöt kaikkia minun vihollisiani poskelle: sinä murennat jumalattomain hampaat. ⁸ (H 3:9) Herran tykönä apu löydetään: sinun kansas päällä on sinun siunaukses, Sela! ⁴ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. (H 4:2) Rukoillessani kuule minua, vanhurskauteni Jumala, joka minua lohdutat ahdistuksessani: ole minulle armollinen, ja kuule rukoukseni. ² (H 4:3) Te uljaat miehet, kuinka kauvan pitää minun kunniani pilkattaman? miksi te rakastatte turhuutta ja kysytte valhetta? Sela! ³ (H 4:4) Niin tuntekaat, että Herra vie pyhänsä ihmeellisesti: Herra kuulee, kuin minä häntä rukoilen. ⁴ (H 4:5) Jos te vihastutte, niin älkäät syntiä tehkö: puhukaat sydämissänne, teidän vuoteissanne, ja odottakaat, Sela! ⁵ (H 4:6) Uhratkaat vanhurskauden uhria, ja toivokaat Herran päälle. ⁶ (H 4:7) Moni sanoo: kuka osoittais meille hyvää? Mutta nosta sinä Herra meidän päällemme sinun kasvois paiste. ⁷ (H 4:8) Sinä ilahutat minun sydämeni; ehkä muilla on jyviä ja viinaa kyllä. ⁸ (H 4:9) Minä makaan ja lepään juuri rauhassa; sillä sinä Herra yksinäs autat minua turvassa asumaan. ⁵ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, perimisestä. (H 5:2) Herra, ota minun sanani korviis, havaitse minun puheeni. ² (H 5:3) Ota vaari minun huudostani, minun Kuninkaani ja minun Jumalani; sillä sinua minä rukoilen. ³ (H 5:4) Herra kuultele varhain minun ääntäni: varhain hankitsen minä itseni sinun tykös, ja siitä otan vaarin. ⁴ (H 5:5) Sillä et sinä ole se Jumala, jolle jumalatoin meno kelpaa: joka paha on, ei se pysy edessäs. ⁵ (H 5:6) Öykkärit ei pysy sinun silmäis edessä: kaikkia pahantekiöitä sinä vihaat. ⁶ (H 5:7) Sinä kadotat valhetteliat: Herra kauhistuu murhaajia ja viekkaita. ⁷ (H 5:8) Mutta minä menen sinun huoneeses sinun suuressa laupiudessas, ja kumarran sinun pyhään templiis päin sinun pelvossas. ⁸ (H 5:9) Herra saata minua vanhurskaudessas, minun vihollisteni tähden: ojenna ties minun eteeni. ⁹ (H 5:10) Sillä heidän suussansa ei ole mitään totuutta, heidän sisällyksensä on sydämen kipu; heidän kitansa on avoin hauta, ja kielellänsä he liehakoitsevat. ¹⁰ (H 5:11) Nuhtele heitä Jumala, että he lankeisivat ajatuksistansa: syökse heitä ulos heidän suurten ylitsekäymistensä tähden; sillä he ovat sinulle vastahakoiset. ¹¹ (H 5:12) Iloitkaan kaikki, jotka sinuun uskaltavat, anna heidän riemuita ijankaikkisesti; sillä sinä varjelet heitä: iloitkaan sinussa ne, jotka sinun nimeäs rakastavat. ¹² (H 5:13) Sillä sinä Herra siunaat vanhurskaita: sinä kaunistat heitä armollas niinkuin kilvellä. ⁶ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kahdeksalla kielellä. (H 6:2) Oi Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä minua julmuudessas kurita. ² (H 6:3) Herra, ole minulle armollinen, sillä minä olen heikko: paranna Herra minua, sillä minun luuni ovat peljästyneet. ³ (H 6:4) Ja minun sieluni on sangen kovin hämmästynyt, voi Herra, kuinka kauvan! ⁴ (H 6:5) Käännä sinuas, Herra, ja pelasta sieluni; auta minua sinun hyvyytes tähden. ⁵ (H 6:6) Sillä ei kuolemassa kenkään muista sinua, kuka kiittää sinua tuonelassa? ⁶ (H 6:7) Minä olen niin väsynyt huokauksista: minä uitan vuoteeni yli yötä, ja kastan leposiani kyynelilläni. ⁷ (H 6:8) Minun muotoni on muuttunut murheesta, ja on vanhentunut; sillä minä ahdistetaan kaikilta puolilta. ⁸ (H 6:9) Eritkäät minusta, kaikki pahointekiät; sillä Herra kuulee minun itkuni. ⁹ (H 6:10) Herra kuulee minun rukoukseni: anomiseni Herra ottaa vastaan. ¹⁰ (H 6:11) Kaikki minun viholliseni saakoon häpiän, ja suuresti peljättäköön; kääntyköön takaperin, ja nopiasti häväistäköön. ⁷ ¹ Davidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan tähden: (H 7:2) Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua; ² (H 7:3) Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja sätkisi ilman holhojaa. ³ (H 7:4) Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni; ⁴ (H 7:5) Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat; ⁵ (H 7:6) Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, Sela! ⁶ (H 7:7) Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden, ⁷ (H 7:8) Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös, ⁸ (H 7:9) Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen. ⁹ (H 7:10) Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut. ¹⁰ (H 7:11) Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa. ¹¹ (H 7:12) Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa. ¹² (H 7:13) Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa, ¹³ (H 7:14) Ja on pannut sen päälle surmannuolet; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan. ¹⁴ (H 7:15) Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen. ¹⁵ (H 7:16) Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt. ¹⁶ (H 7:17) Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman. ¹⁷ (H 7:18) Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä. ⁸ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, Gittitin päällä. (H 8:2) Herra meidän Herramme! kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa, joka panit kunnias taivasten ylitse. ² Nuorten lasten ja imeväisten suusta perustit sinä voiman, vihollistes tähden, ettäs vihollisen ja kostajan murentaisit. ³ Sillä minä näen taivaat, sinun sormeis teot, kuun ja tähdet, jotka valmistit. ⁴ Mikä on ihminen, ettäs häntä muistat? eli ihmisen poika, ettäs häntä etsiskelet? ⁵ Sinä teit hänen vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä kaunistat hänen kunnialla ja kaunistuksella. ⁶ Sinä asetat hänen sinun käsitekois herraksi: kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle heittänyt: ⁷ Lampaat ja kaikki karjat, ja myös metsän eläimet, ⁸ Linnut taivaan alla ja kalat meressä ja mitä meressä vaeltaa. ⁹ Herra meidän Herramme, kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa! ⁹ ¹ Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. (H 9:2) Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees. ² Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen, ³ Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees. ⁴ Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari. ⁵ Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti. ⁶ Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut. ⁷ Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon. ⁸ Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein. ⁹ Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana. ¹⁰ Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät. ¹¹ Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa. ¹² Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista. ¹³ Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista; ¹⁴ Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas. ¹⁵ Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät. ¹⁶ Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, Sela! ¹⁷ Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. ¹⁸ Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti. ¹⁹ Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa. ²⁰ Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, Sela! ¹⁰ ¹ Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität? ² Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat. ³ Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran. ⁴ Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule. ⁵ Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä. ⁶ Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole. ⁷ Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn. ⁸ Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen. ⁹ Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa. ¹⁰ Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan. ¹¹ Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe. ¹² Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda. ¹³ Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele? ¹⁴ Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja. ¹⁵ Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi. ¹⁶ Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa. ¹⁷ Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin; ¹⁸ Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä. ¹¹ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herraan minä uskallan: kuinka te sanotte sielulleni, että hän lentäis niinkuin lintu teidän vuoreltanne? ² Sillä katsos, jumalattomat jännittävät joutsen ja panevat nuolensa jänteelle, salaisesti ampuaksensa hurskaita. ³ Sillä he rikkoivat perustuksen: mitä vanhurskas taitaa toimittaa? ⁴ Herra on pyhässä templissänsä, Herran istuin on taivaissa; hänen silmänsä ottavat vaarin, ja hänen silmänsä laudat koettelevat ihmisten lapsia. ⁵ Herra koettelee vanhurskasta; hänen sielunsa vihaa jumalatointa, ja jotka vääryyttä rakastavat. ⁶ Hän antaa sataa jumalattomain päälle pitkäisen leimauksia, tulta ja tulikiveä, ja antaa heille tuulispäät palkaksi. ⁷ Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta, että hänen kasvonsa katsovat oikeutta. ¹² ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kahdeksalla kielellä. (H 12:2) Auta, Herra; sillä pyhät ovat vähentyneet, ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa. ² Jokainen puhuu lähimmäisensä kanssa valhetta: he liehakoitsevat ja opettavat eripuraisuutta sydämistä. ³ Katkokoon Herra kaikki ulkokullaiset huulet ja ylpiästi puhuvaiset kielet, ⁴ Jotka sanovat: meidän kielemme pitää voittaman, meidän tulee puhua: kuka meidän herramme on? ⁵ Että köyhät hävitetään ja vaivaiset huokaavat, niin minä nyt nousen, sanoo Herra: minä saatan avun, että rohkiasti pitää opetettaman. ⁶ Herran puheet ovat kirkkaat, niinkuin selitetty hopia saviastioissa, seitsemän kertaa koeteltu. ⁷ Sinä Herra, kätke ne, ja varjele meitä tästä suvusta ijankaikkisesti. ⁸ Sillä joka paikka on jumalattomia täynnä, koska huonot ihmisten lasten seassa korotetaan. ¹³ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. ² Kuinka kauvan sinä Herra peräti tahdot minua unhottaa? kuinka kauvan sinä peität kasvos minusta? ³ Kuinka kauvan minä neuvoa pidän sielussani? ja ahdistetaan sydämessäni joka päivä? kuinka kauvan minun viholliseni yltyy minua vastaan? ⁴ Katso siis ja kuule minua, Herra minun Jumalani: valista silmäni etten minä koskaan kuolemaan nukkuisi; ⁵ Ettei viholliseni sanoisi: minä voitin hänen, ja minun sortajani iloitsisi, koska minä kompastun. ⁶ Mutta minä turvaan sinun armoos: minun sydämeni riemuitsee, ettäs niin mielelläs autat: minä veisaan Herralle, että hän minulle niin hyvästi tekee. ¹⁴ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa; ei ole joka hyvää tekee. ² Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis eli etsis Jumalaa. ³ Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan. ⁴ Eikö siis kenkään pahointekiöistä sitä havaitse? jotka minun kansaani syövät niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he rukoile Herraa. ⁵ Siellä he kovin pelkäsivät; sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukua. ⁶ Te häpäisette köyhän neuvon; mutta Jumala on hänen turvansa. ⁷ Oi jos apu tulis Israelille Zionista! sillä koska Herra päästää vangitun kansansa, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee. ¹⁵ ¹ Davidin Psalmi. Herra, kuka asuu sinun majassas? eli kuka on pysyväinen sinun pyhällä vuorellas? ² Joka vaeltaa ja tekee oikeuden, ja puhuu totuuden sydämestänsä; ³ Joka ei kielellänsä panettele, eikä lähimmäisellensä mitään pahaa tee, ja ei häpäise lähimmäistänsä; ⁴ Joka jumalattomat katsoo ylön, vaan kunnioittaa Jumalaa pelkääväisiä; joka lähimmäisellensä vannoo ja pitää. ⁵ Joka ei anna rahaansa korolle, eikä ota lahjoja viatointa vastaan. Joka näin tekee, ei hän horjahda ijankaikkisesti. ¹⁶ ¹ Davidin kultainen kappale. Kätke minua Jumala; sillä minä uskallan sinuun. ² Sinä olet Herralle sanonut: sinä olet minun Herrani: minun hyvätyöni ei ole sinun tähtes, ³ Vaan pyhäin tähden, jotka maan päällä ovat, ja kunniallisten tähden, joissa kaikki minun mielisuosioni on. ⁴ Mutta jotka toisen jälkeen rientävät, niillä pitää suuri sydämen kipu oleman: en minä uhraa heidän juomauhriansa verestä, enkä mainitse heidän nimiänsä suussani. ⁵ Mutta Herra on minun tavarani ja osani: sinä tähteelle panet minun perimiseni. ⁶ Arpa lankesi minulle kauniimmissa: minä olen jalon perimisen saanut. ⁷ Minä kiitän Herraa, joka minua on neuvonut: niin myös minun munaskuuni ovat yöllä kurittaneet. ⁸ Minä pidän aina Herran kasvoini edessä, sillä hän on minun oikialla puolellani, sentähden en minä horju. ⁹ Sentähden minun sydämeni reimuitsee ja minun kunniani on iloinen, ja minun lihani lepää toivossa. ¹⁰ Sillä et sinä hyljää sieluani helvetissä, etkä salli sinun pyhäs näkevän turmelusta. ¹¹ Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun kasvois edessä on täydellinen ilo, ja riemullinen meno oikialla kädelläs ijankaikkisesti. ¹⁷ ¹ Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde. ² Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta. ³ Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko. ⁴ Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä. ⁵ Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi. ⁶ Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni. ⁷ Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat. ⁸ Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla. ⁹ Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät. ¹⁰ Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi. ¹¹ Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan, ¹² Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy. ¹³ Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista, ¹⁴ Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa. ¹⁵ Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen. ¹⁸ ¹ Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. (H18:2) Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani. ² Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni. ³ Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani. ⁴ Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun. ⁵ Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. ⁶ Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa. ⁷ Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui. ⁸ Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät. ⁹ Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla. ¹⁰ Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä. ¹¹ Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli. ¹² Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla. ¹³ Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla. ¹⁴ Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä, ¹⁵ Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta. ¹⁶ Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä. ¹⁷ Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat. ¹⁸ Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni. ¹⁹ Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun. ²⁰ Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen. ²¹ Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan. ²² Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää. ²³ Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä. ²⁴ Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä. ²⁵ Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen. ²⁶ Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet. ²⁷ Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat. ²⁸ Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni. ²⁹ Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse. ³⁰ Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat. ³¹ Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme? ³² Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi. ³³ Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle. ³⁴ Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään. ³⁵ Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi. ³⁶ Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet. ³⁷ Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan. ³⁸ Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla. ³⁹ Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan. ⁴⁰ Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani. ⁴¹ He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä. ⁴² Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta. ⁴³ Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua. ⁴⁴ Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun. ⁴⁵ Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä. ⁴⁶ Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty! ⁴⁷ Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni; ⁴⁸ Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä. ⁴⁹ Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen, ⁵⁰ Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti. ¹⁹ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. (H19:2) Taivaat ilmoittavat Jumalan kunnian, ja vahvuus julistaa hänen kättensä teot. ² Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle tiedon. ³ Ei ole kieltä eikä puhetta, kussa ei heidän äänensä kuulu. ⁴ Heidän nuoransa käy ulos kaikkiin maihin, ja heidän puheensa maailman ääreen asti: auringolle hän pani majan heissä. ⁵ Ja hän käy ulos kammiostansa niinkuin ylkä, ja riemuitsee niinkuin sankari tietä juostaksensa. ⁶ Hän käy ylös taivasten lopulta ja juoksee ympäri hamaan niiden loppuun jälleen; ja ei ole mitään peitetty hänen lämpimänsä edestä. ⁷ Herran laki on täydellinen ja virvoittaa sielut: Herran todistus on vahva ja tekee yksinkertaiset taitaviksi. ⁸ Herran käskyt ovat oikiat ja ilahuttavat sydämet: Herran käskyt ovat kirkkaat ja valistavat silmät. ⁹ Herran pelko on puhdas ja pysyy ijankaikkisesti: Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat, ¹⁰ Ne ovat kalliimmat kultaa ja kaikkein parasta kultaa, ja makeammat hunajaa ja mesileipiä. ¹¹ Sinun palvelias myös niissä opetetaan: ja joka niitä pitää, hänellä on suuri palkka. ¹² Erhetykset kuka ymmärtää? anna minulle anteeksi salaiset rikokset. ¹³ Varjele myös palvelias ylpeistä, ettei he minua hallitsisi; niin minä olen viatoin ja nuhteetoin suuresta pahasta teosta. ¹⁴ Kelvatkoon sinulle minun suuni puheet, ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäs, Herra, minun vahani ja minun Lunastajani! ²⁰ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. (H20:2) Herra kuulkoon sinua hädässäs, Jakobin Jumalan nimi sinua varjelkoon! ² Hän lähettäköön sinulle apua pyhästä ja Zionista sinua vahvistakoon! ³ Hän muistakoon kaikki ruokauhris, ja sinun polttouhris olkoon lihavat, Sela! ⁴ Hän antakoon sinulle, mitä sinun sydämes anoo, ja päättäköön kaikki aivoitukses! ⁵ Me kerskaamme sinun avustas, ja meidän Jumalamme nimessä me ylennämme lippumme: Herra täyttäköön kaikki sinun rukoukses! ⁶ Nyt minä tunnen Herran voideltuansa auttavan, ja häntä kuulevan pyhästä taivaastansa: hänen oikia kätensä auttaa voimallisesti. ⁷ Nämät uskaltavat rattaisiin ja oreihin; mutta me muistamme Herran Jumalamme nimeä. ⁸ He ovat kukistetut ja langenneet; mutta me nousemme ja pystyällä seisomme. ⁹ Auta Herra! Kuningas meitä kuulkaan, kuin me huudamme. ²¹ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. (H21:2) Herra, Kuningas riemuitsee sinun voimassas: ja kuinka suuresti hän iloitsee avustas! ² Hänen sydämensä halun sinä annat hänelle, etkä kiellä, mitä hänen suunsa anoo, Sela! ³ Sillä sinä ennätät hänen hyvällä siunauksella: sinä panet kultaisen kruunun hänen päähänsä. ⁴ Hän anoi elämää sinulta, niin sinä annoit hänelle pitkän ijän aina ja ijankaikkisesti. ⁵ Hänellä on suuri kunnia sinun avustas: sinä panet ylistyksen ja kaunistuksen hänen päällensä. ⁶ Sillä sinä asetat hänen siunaukseksi ijankaikkisesti: sinä ilahutat hänen kasvois edessä ilolla. ⁷ Sillä Kuningas turvaa Herraan: ja Ylimmäisen laupiudessa ei hän horju. ⁸ Sinun kätes löytää kaikki vihollises: sinun oikia kätes löytää ne, jotka sinua kadehtivat. ⁹ Sinä panet heitä niinkuin kuumaan pätsiin sinun vihas aikana: Herra nielee heitä vihassansa, ja tuli syö heitä. ¹⁰ Heidän hedelmänsä sinä kadotat maan päältä, ja heidän siemenensä ihmisten lapsista. ¹¹ Sillä he ajattelivat tehdä sinulle pahaa: he pitivät neuvoa, jota ei he voineet täyttää. ¹² Sillä sinä teet heitä olkapääksi: sinä tarkoitat jänteelläs heidän kasvojansa vastaan. ¹³ Herra, ylennä sinuas väkevyydessäs; niin me veisaamme ja kiitämme sinun voimaas. ²² ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. (H22:2) Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana. ² Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene. ³ Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa. ⁴ Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä. ⁵ Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään. ⁶ Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse. ⁷ Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät. ⁸ Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen. ⁹ Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. ¹⁰ Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. ¹¹ Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa, ¹² Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri. ¹³ Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura. ¹⁴ Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani. ¹⁵ Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun. ¹⁶ Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani. ¹⁷ Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta. ¹⁸ He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa. ¹⁹ Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni! ²⁰ Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta. ²¹ Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista. ²² Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa. ²³ Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen! ²⁴ Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä. ²⁵ Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät. ²⁶ Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti. ²⁷ Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat. ²⁸ Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita. ²⁹ Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät. ³⁰ Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin. ³¹ He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee. ²³ ¹ Davidin Psalmi. Herra on minun paimeneni: ei minulta mitään puutu. ² Hän kaitsee minua viheriäisessä niityssä, ja vie minua virvoittavan veden tykö. ³ Minun sieluni hän virvoittaa: hän vie minun oikialle tielle, nimensä tähden. ⁴ Ja vaikka minä vaeltaisin pimiässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahuutta, ettäs olet kanssani: sinun vitsas ja sauvas minun tukevat. ⁵ Sinä valmistat minulle pöydän vihollisteni kohdalle: sinä voitelet minun pääni öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. ⁶ Hyvyys ja laupius noudattavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa ijankaikkisesti. ²⁴ ¹ Davidin Psalmi. Herran on maa, ja kaikki mitkä siinä ovat, maan piiri ja ne jotka sen päällä asuvat. ² Sillä hän on perustanut sen merten päälle, ja virtain päälle sen vahvistanut. ³ Kuka astuu Herran vuorelle? ja kuka taitaa seisoa hänen pyhässä siassansa? ⁴ Jolla viattomat kädet ovat ja on puhdas sydämestä, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin, ⁵ Se saa siunauksen Herralta, ja vanhurskauden autuutensa Jumalalta. ⁶ Tämä on se sukukunta, joka häntä etsii, joka kysyy sinun kasvojas, Jakob, Sela! ⁷ Tehkäät portit avaraksi ja ovet maailmassa korkiaksi, kunnian Kuninkaan mennä sisälle. ⁸ Kuka on kunnian Kuningas? se on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra voimallinen sodassa. ⁹ Tehkäät portit avaraksi ja ovet maailmassa korkiaksi, kunnian Kuninkaan mennä sisälle! ¹⁰ Kuka on kunnian Kuningas? se on Herra Zebaot, hän on kunnian Kuningas, Sela! ²⁵ ¹ Davidin Psalmi. Sinun tykös, Herra, ylennän minä sieluni. ² Minun Jumalani! sinuun minä turvaan, älä salli minua häväistä, ettei minun viholliseni iloitsisi minusta. ³ Sillä ei yksikään tule häpiään, joka sinua odottaa; mutta irralliset pilkkaajat saavat häpiän. ⁴ Herra, osoita minulle sinun ties, ja opeta minulle sinun polkus. ⁵ Johdata minua totuudessas, ja opeta minua; sillä sinä olet Jumala, joka minua autat, yli päivää minä odotan sinua. ⁶ Muista, Herra, laupiuttas ja hyvyyttäs, joka maailman alusta on ollut. ⁷ Älä muista nuoruuteni syntejä ja ylitsekäymistäni; mutta muista minua sinun laupiutes jälkeen, sinun hyvyytes tähden, Herra! ⁸ Herra on hyvä ja vakaa, sentähden saattaa hän syntiset tielle. ⁹ Hän johdattaa oikeudella raadollisen, ja opettaa siveille hänen tiensä. ¹⁰ Kaikki Herran tiet ovat hyvyys ja totuus niille, jotka hänen liittonsa ja todistuksensa pitävät. ¹¹ Sinun nimes tähden, Herra, ole armollinen minun pahalle teolleni, joka suuri on. ¹² Kuka on se mies, joka Herraa pelkää? sillä hän opettaa parhaan tien. ¹³ Hänen sielunsa asuu hyvyydessä, ja hänen sikiänsä omistaa maan. ¹⁴ Herran salaisuus on niillä, jotka häntä pelkäävät, ja liittonsa ilmoittaa hän heille. ¹⁵ Minun silmäni katsovat alati Herraa, sillä hän kirvoittaa minun jalkani verkosta. ¹⁶ Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen; sillä minä olen yksinäinen ja raadollinen. ¹⁷ Minun sydämeni murheet ovat moninaiset: vie siis minua ulos tuskistani. ¹⁸ Katsos minun vaivaisuuteni ja raadollisuuteni puoleen, ja anna kaikki minun syntini anteeksi. ¹⁹ Katsos, kuinka monta vihollista minulla on? ja sulasta kateudesta he minua vihaavat. ²⁰ Varjele minun sieluni ja vapahda minua, älä laske minua häpiään; sillä sinuun minä turvaan. ²¹ Vakuus ja oikeus varjelkoon minua; sillä minä odotan sinua. ²² Jumala, vapahda Israel kaikista tuskistansa. ²⁶ ¹ Davidin Psalmi. Tuomitse minua, Herra; sillä minä olen vakuudessani vaeltanut: ja minä toivon Herraan, sentähden en minä livistele. ² Koettele minua, Herra, ja kiusaa minua: puhdista minun munaskuuni ja sydämeni. ³ Sillä sinun hyvyytes on silmäini edessä, ja minä vaellan sinun totuudessas. ⁴ En minä istu turhain ihmisten seassa, enkä seuraa petollisia. ⁵ Minä vihaan pahain seurakuntaa, enkä istu jumalattomain tykönä. ⁶ Minä pesen käteni viattomuudessa, ja oleskelen, Herra, alttaris tykönä, ⁷ Kussa kiitossanan ääni kuullaan, ja kaikki sinun ihmees saarnataan. ⁸ Herra, minä rakastin sinun huonees asuinsiaa ja sitä siaa, jossa sinun kunnias asuu. ⁹ Älä tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa ja henkeäni verikoirain kanssa, ¹⁰ Jotka pahanjuoniset ovat ja mielellänsä lahjoja ottavat. ¹¹ Mutta minä vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen! ¹² Minun jalkani käy oikiasti: minä kiitän Herraa seurakunnissa. ²⁷ ¹ Davidin Psalmi. Herra on minun valistukseni ja autuuteni, ketä minä pelkään? Herra on henkeni väkevyys, ketä minä vapisen? ² Sentähden, vaikka pahat, vainolliseni ja viholliseni, lähestyvät minun lihaani syömään, täytyy heidän kuintenkin itseänsä loukata ja langeta. ³ Ja vaikka sotaväki saartais minua, niin ei sydämeni sentähden pelkäisi; ja jos sota nousis minua vastaan, minä turvaan sittekin häneen. ⁴ Yhtä minä Herralta anon, sitä minä pyydän, asuakseni Herran huoneessa kaiken elinaikani: että minä näkisin Herran kauniin jumalanpalveluksen, ja hänen templiänsä etsisin. ⁵ Sillä hän peittää minua majassansa pahana aikana: hän kätkee minun salaiseen majaansa, ja korottaa minun kalliolle. ⁶ Ja hän korottaa nytkin minun pääni vihollisteni ylitse, jotka ympärilläni ovat; niin minä uhraan hänen majassansa kiitosuhria: minä veisaan ja laulan Herralle. ⁷ Herra, kuule minun ääneni, koska minä huudan: ole minulle armollinen, ja kuultele minua. ⁸ Minun sydämeni sanoo sinulle tämän sinun sanas: etsikäät minun kasvojani! sentähden minä etsin, Herra, sinun kasvojas. ⁹ Älä peitä kasvojas minulta, ja älä sysää pois palveliaas vihassas; sillä sinä olet minun apuni: älä minua hylkää, älä myös minua anna ylön, minun autuuteni Jumala. ¹⁰ Sillä minun isäni ja äitini hylkäsivät minun; mutta Herra korjasi minun. ¹¹ Herra, osoita minulle sinun ties, ja johdata minua oikiaa polkua, minun vihollisteni tähden. ¹² Älä anna minua vihollisteni tahtoon; sillä väärät todistukset seisovat minua vastaan ja tekevät häpeemättä vääryyttä. ¹³ Mutta minä uskon kuitenkin näkeväni Herran hyvyyttä eläväin maalla, ¹⁴ Odota Herraa, ole hyvässä turvassa, ja hän vahvistaa sinun sydämes: ja odota Herraa. ²⁸ ¹ Davidin Psalmi. Koska minä huudan sinua, Herra, uskallukseni, niin älä vaikene minulle; etten, koska sinä vaikenisit minulle, minä tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät. ² Kuule minun rukoukseni ääni, koska minä huudan sinua, kuin minä nostan käteni sinun pyhää kuorias päin. ³ Älä anna minun tulla jumalattomain ja pahointekiäin sekaan, jotka lähimmäistensä kanssa puhuvat ystävällisesti, vaan pahuutta on heidän sydämissänsä, ⁴ Anna heille heidän työnsä jälkeen ja heidän pahan menonsa perään: anna heille heidän kättensä töiden perään, maksa heille heidän ansionsa perästä. ⁵ Sillä ei he ota vaaria Herran töistä, eikä hänen käsi-aloistansa; sentähden rikkoo hän heitä ja ei rakenna heitä. ⁶ Kiitetty olkoon Herra; sillä hän on kuullut minun rukoukseni äänen. ⁷ Herra on minun väkevyyteni ja kilpeni, häneen minun sydämeni toivoo, ja minä olen autettu; ja minun sydämeni riemuitsee, ja minä kiitän häntä veisullani. ⁸ Herra on heidän väkevyytensä; hän on väkevä, joka voideltuansa auttaa. ⁹ Auta kansaas ja siunaa perimistäs, ja ravitse heitä ja korota heitä ijankaikkisesti. ²⁹ ¹ Davidin Psalmi. Tuokaat Herralle, te väkevät, tuokaat Herralle kunnia ja väkevyys. ² Tuokaat Herralle hänen nimensä kunnia: kumartakaat Herraa pyhässä kaunistuksessa. ³ Herran ääni käy vetten päällä: kunnian Jumala pauhaa, suurten vetten päällä. ⁴ Herran ääni käy voimassa: Herran ääni käy suuressa kunniassa. ⁵ Herran ääni särkee sedripuut, ja Herra särkee sedripuut Libanonissa. ⁶ Hän hyppäyttää heitä niinkuin vasikan, sekä Libanonin että Sirionin, niinkuin nuoren yksisarvisen. ⁷ Herran ääni leikkaa niinkuin tulen liekki. ⁸ Herran ääni häälyttää korven, ja Herra liikuttaa Kadeksen korven. ⁹ Herran ääni saattaa peurat poikimaan, ja paljastaa metsät: ja hänen templissänsä pitää koko hänen joukkonsa sanoman hänelle kunnian. ¹⁰ Herra istuu vedenpaisumisen päällä: Herra pysyy Kuninkaana ijankaikkisesti. ¹¹ Herra antaa kansallensa väkevyyden: Herra siunaa kansaansa rauhalla. ³⁰ ¹ Psalmi, veisattava Davidin huoneen vihkimisessä. (H30:2) Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä olet korottanut minua: et myös salli viholliseni iloita minusta. ² Herra minun Jumalani, kuin minä huusin sinua, niin sinä teit minun terveeksi. ³ Herra, sinä veit sieluni ulos helvetistä: sinä olet minun elävänä pitänyt niiden mennessä kuoppaan. ⁴ Pyhät, veisatkaat kiitosta Herralle, ja kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi. ⁵ Sillä hänen vihansa viipyy silmänräpäyksen, ja hän ihastuu elämästä: ehtoona on itku, mutta aamulla ilo. ⁶ Mutta minä sanoin myötäkäymisessäni: en minä ikänä kukistu. ⁷ Sillä sinä, Herra, olet hyvässä tahdossas vuoreni vahvistanut; mutta kuin sinä kasvos peitit, niin minä hämmästyin. ⁸ Sinua, Herra, minä huudan, ja Herraa minä rukoilen. ⁹ Mitä hyvää minun veressäni on, kuin minä hautaan alas menen? kiittäneekö tomukin sinua, ja ilmoittaneeko se sinun totuuttas? ¹⁰ Herra, kuule, ja ole minulle armollinen: Herra, ole minun auttajani. ¹¹ Sinä olet muuttanut minun valitukseni iloksi: sinä olet riisunut minun säkkini, ja vyötit minun riemulla, ¹² Että minun kunniani veisais sinulle kiitosta ja ei vaikenisi, Herra minun Jumalani, minä kiitän sinua ijankaikkisesti!