Finnish(i)
1 Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
2 Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
3 Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
4 Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
5 He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
6 He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
7 Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,
8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.
9 Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.
10 He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.