Finnish(i)
11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.