Job 37 Cross References - FinnishPR

¹ "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa. ² Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa. ³ Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti. ⁴ Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa. ⁵ Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida. ⁶ Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle. ⁷ Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät. ⁸ Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa. ⁹ Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen. ¹⁰ Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat. ¹¹ Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa. ¹² Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää. ¹³ Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi. ¹⁴ Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä. ¹⁵ Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa? ¹⁶ Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä? ¹⁷ Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta, ¹⁸ kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin? ¹⁹ Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään. ²⁰ Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa! ²¹ Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan. ²² Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus. ²³ Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje. ²⁴ Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."

¹⁶ Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta.

¹⁴ Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

⁶ Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

¹ Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

⁷ (H89:8) Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat.

¹²⁰ Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.

²² Ettekö pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise minun edessäni, joka olen pannut hiekan meren rajaksi, ikuiseksi määräksi, jonka ylitse se ei pääse; ja vaikka se kuohuu, ei se mitään voi, ja vaikka sen aallot pauhaavat, eivät ne sen ylitse pääse?

⁷ Ja minä, Daniel, yksin näin sen näyn, mutta miehet, jotka olivat minun kanssani, eivät näkyä nähneet; kuitenkin valtasi heidät suuri pelko, ja he pakenivat ja lymysivät. ⁸ Ja minä jäin yksin. Ja kun minä näin tämän suuren näyn, meni minulta kaikki voima; minun verevä muotoni muuttui kaamean näköiseksi, eikä minussa ollut voimaa mihinkään.

¹⁶ Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, minun huuleni värisevät huudosta, mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä.

² Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. ³ Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. ⁴ Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi.

²⁶ Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.

²⁹ Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.

¹⁶ Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta. ¹⁷ Silloin Mooses vei kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he asettuivat vuoren juurelle. ¹⁸ Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti. ¹⁹ Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä.

²⁹ Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?

³³ Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."

⁵ Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

³ Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä. ⁴ Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti. ⁵ Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit. ⁶ Hän hypittää niitä niinkuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia niinkuin nuorta villihärkää. ⁷ Herran ääni halkoo tulen liekit. ⁸ Herran ääni vapisuttaa erämaan, Herra vapisuttaa Kaadeksen erämaan. ⁹ Herran ääni saattaa peurat poikimaan, se raastaa paljaiksi metsät. Ja kaikki hänen temppelissänsä sanoo: "Kunnia!"

⁷ Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

¹³ että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?

¹³ (H77:14) Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?

⁴ Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee.

¹² Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä.

²⁷ Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.

¹⁹ Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään, ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita.

⁷ Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät niinkuin korret. ⁸ Ja sinun vihasi puhalluksesta kasaantuivat vedet, laineet seisahtuivat roukkioiksi, syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.

²⁶ Ei kukaan ole niinkuin Jesurunin Jumala, joka kulkee taivasten yli sinun apunasi ja korkeudessaan pilvien päällitse.

²⁷ Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta, ²⁸ jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle. ²⁹ Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän? ³⁰ Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat. ³¹ Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon. ³² Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun. ³³ Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."

³³ (H68:34) hänen, joka kiitää ikuisten taivasten taivaissa! Katso, hän antaa äänellänsä väkevän jylinän.

¹⁴ Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua. ¹⁵ Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.

⁹ hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,

¹⁰ hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

⁷ Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

¹⁴ Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"

²⁶ Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.

¹¹ Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

²¹ Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet? ²² Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi.

²⁸ Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.

³³ Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!

³ Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.

¹⁰ Ja niiden seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle. ¹¹ Ja sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat. ¹² Ja satoi rankasti maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

⁹ Niin kaikki Juudan ja Benjaminin miehet kokoontuivat Jerusalemiin kolmanneksi päiväksi, joka oli yhdeksännen kuun kahdeskymmenes päivä. Ja kaikki kansa asettui Jumalan temppelin aukealle, vavisten sekä asian tähden että rankkasateen vuoksi.

¹³ Mutta kansaa on paljon, ja on sadeaika, niin ettei voida seisoa ulkona. Eikä tämä ole yhden tai kahden päivän toimitus, sillä me olemme paljon siinä asiassa rikkoneet.

²⁷ Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,

²² Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,

¹⁶ Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa. ¹⁷ Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa? ¹⁸ Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.

⁸ tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet hänen käskynsä toimeen,

³ Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää.

¹¹ niin sano noille kalkilla-valkaisijoille, että se kaatuu. Tulee kaatosade, te syöksytte alas, raekivet, ja sinä pusket puhki, myrskynpuuska,

¹³ Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä kiivaudessani annan myrskynpuuskan puhjeta, kaatosade tulee minun vihastani ja raekivet minun kiivaudestani, niin että tulee loppu.

⁶ hän, joka rakentaa yliskammionsa taivaisiin ja perustaa holvinsa maan päälle, joka kutsuu meren vedet ja vuodattaa ne maan pinnalle-Herra on hänen nimensä.

²⁵ Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. ²⁶ Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. ²⁷ Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."

¹² Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,

⁷ hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

¹⁴ Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.

²⁴ Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;

⁸ (H46:9) Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:

⁹ (H64:10) Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.

⁴ (H92:5) Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista.

²⁷ ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

² Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat.

¹⁷ niin minä tulin näkemään kaikista Jumalan teoista, että ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä, ei hän kuitenkaan voi käsittää.

¹² Kanteleet, harput, vaskirummut, huilut ja viinit on heillä pidoissansa, mutta Herran tekoja he eivät tarkkaa, eivät näe hänen kättensä töitä.

¹¹ Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäksensä nähdä sinun kiivautesi kansan puolesta; kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa.

⁴⁰ (H39:2) kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?

²² Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.

⁹ hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

³ sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

¹ Ennustus meren viereisestä erämaasta. Niinkuin myrskytuulet kiitävät Etelämaassa, niin tulee se erämaasta, peloittavasta maasta.

¹⁴ Herra on näkyvä heidän yllänsä, ja hänen nuolensa lähtee kuin salama. Herra, Herra puhaltaa pasunaan ja kulkee etelän myrskytuulissa.

²⁹ Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän? ³⁰ Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.

⁴⁷ hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

²⁷ Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta, ²⁸ jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle. ²⁹ Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän? ³⁰ Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.

³² Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.

⁴ Sillä näin on Herra minulle sanonut: "Minä pysyn hiljaa ja katselen asunnostani, niinkuin hehkuva helle päivän paistaessa, niinkuin kastepilvi elonajan helteessä".

⁵ Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä".

⁹ (H65:10) Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan. ¹⁰ (H65:11) Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen laihon.

²⁴ Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.

²² Onko pakanain turhista jumalista sateen antajiksi, tahi taivasko antaa sadekuurot? Etkö sinä ole Herra, meidän Jumalamme? Sinua me odotamme, sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän.

²³ Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.

⁷ Minä pidätin teiltä sateen, kun vielä oli kolme kuukautta elonkorjuuseen. Minä annoin sataa toiselle kaupungille, mutta toiselle kaupungille en antanut sataa; toinen pelto sai sadetta, ja toinen, jolle ei satanut, kuivui.

¹⁷ Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. ¹⁸ Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.

⁶ Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä, ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla, niin usein kuin tahtovat.

¹⁸ niin katso, huomenna tähän aikaan minä annan tulla ylen ankaran raesateen, jonka kaltaista ei ole Egyptissä ollut siitä päivästä saakka, jona sen perustus pantiin, aina tähän asti. ¹⁹ Lähetä siis nyt saattamaan suojaan karjasi ja kaikki, mitä sinulla on kedolla. Sillä kaikki ihmiset ja karja, jotka ovat kedolla ja joita ei ole korjattu kotiin, joutuvat raesateen alle ja kuolevat.'" ²⁰ Se faraon palvelijoista, joka pelkäsi Herran sanaa, toimitti silloin palvelijansa ja karjansa huoneiden suojaan; ²¹ mutta joka ei välittänyt Herran sanasta, se jätti palvelijansa ja karjansa kedolle. ²² Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin raesade kohtaa koko Egyptin maata, ihmisiä, karjaa ja kaikkia kedon kasveja Egyptin maassa". ²³ Niin Mooses ojensi sauvansa taivasta kohti, ja Herra antoi jylistä ja lähetti rakeita, ja tulta iski maahan. Näin Herra antoi sataa rakeita yli Egyptin maan. ²⁴ Ja rakeita tuli, ja tulta leimahteli rakeiden keskellä. Raesade oli ylen ankara, niin ettei sellainen ollut kohdannut koko Egyptin maata siitä ajasta saakka, jolloin se tuli asutuksi. ²⁵ Ja rakeet löivät maahan kaikkialla Egyptin maassa kaiken, mitä kedolla oli, sekä ihmiset että karjan; ja rakeet tuhosivat kaikki maan kasvit ja pirstoivat kaikki kedon puut.

¹⁸ Ja Samuel huusi Herraa, ja Herra antoi ukkosenjylinän ja sateen sinä päivänä. Ja kaikki kansa pelkäsi suuresti Herraa ja Samuelia. ¹⁹ Ja kaikki kansa sanoi Samuelille: "Rukoile palvelijaisi puolesta Herraa, Jumalaasi, ettemme kuolisi; sillä me olemme tehneet kaikkien muiden syntiemme lisäksi senkin pahan, että anoimme itsellemme kuningasta".

¹⁰ Silloin Rispa, Aijan tytär, otti säkin ja levitti sen kalliolle, ja se oli hänen vuoteenaan elonleikkuun alusta siihen asti, kunnes sade taivaasta vuoti heidän päällensä, eikä hän sallinut taivaan lintujen päivällä eikä metsän eläinten yöllä tulla heidän päällensä.

¹⁴ ja haudattiin yhdessä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luiden kanssa Benjaminin maahan Seelaan, Saulin isän, Kiisin, hautaan. Tehtiin kaikki, mitä kuningas oli käskenyt. Niin Jumala leppyi maalle.

⁴⁵ Ja tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade. Mutta Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin.

³¹ Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.

⁶ Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

²⁶ niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole, ²⁷ niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?

³⁷ Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit, ³⁸ kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?"

¹³ Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään.

⁶ Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä. ⁷ Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle. ⁸ Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla. ⁹ Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse. ¹⁰ Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään. ¹¹ Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan. ¹² Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin. ¹³ Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen. ¹⁴ Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"

¹⁰ (H46:11) "Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä."

⁵ Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella. ⁶ Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron.

¹⁰ Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, Herra, ja sinun hurskaasi kiittävät sinua. ¹¹ He puhuvat sinun valtakuntasi kunniasta ja kertovat sinun voimastasi. ¹² Niin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimalliset työnsä ja hänen valtakuntansa kirkkauden ja kunnian.

²⁰ Mutta Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa."

²⁴ Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on. ²⁵ Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet, ²⁶ kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien, ²⁷ silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.

¹³ Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?

³⁰ Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat. ³¹ Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon. ³² Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.

¹¹ Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

⁴ Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. ⁵ Kuka on määrännyt sen mitat-tottapa sen tiedät-tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse? ⁶ Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven, ⁷ kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat? ⁸ Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti, ⁹ kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi, ¹⁰ kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet ¹¹ ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'? ¹² Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa, ¹³ että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois? ¹⁴ Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille; ¹⁵ jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan. ¹⁶ Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut? ¹⁷ Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit? ¹⁸ Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät. ¹⁹ Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija, ²⁰ että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle? ²¹ Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri! ²² Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot, ²³ jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi? ²⁴ Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan? ²⁵ Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien, ²⁶ niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole, ²⁷ niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon? ²⁸ Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat? ²⁹ Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän? ³⁰ Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni. ³¹ Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan? ³² Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa? ³³ Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee? ³⁴ Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi? ³⁵ Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'? ³⁶ Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä? ³⁷ Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit, ³⁸ kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?" ³⁹ (H39:1) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän, ⁴⁰ (H39:2) kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä? ⁴¹ (H39:3) Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

⁹⁰ Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy. ⁹¹ Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi.

²⁶ Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.

⁸ Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.

⁴ sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

² Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; ³ sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

⁵ Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.

¹⁹ Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut. ²⁰ Hänen toimestansa syvyydet kuohuivat esiin, ja pilvet pisaroivat kastetta.

²² Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi.

¹² Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa. ¹³ Kun hän jylisee, käy vetten pauhina taivaalla, ja hän nostaa pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista.

¹⁷ auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

³¹ Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?

¹⁸ Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.

⁵⁵ Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin.

⁶ Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä". ⁷ Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin. ⁸ Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.

⁸ Ja hän teki vaskialtaan vaskijalustoineen niiden naisten kuvastimista, jotka toimittivat palvelusta ilmestysmajan ovella.

⁸ hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita; ⁹ hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

² Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;

⁴ Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä. ⁵ Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. ⁶ Ja hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea.

¹ Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa.

²⁷ Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

¹² Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, puntarilla punninnut vuoret, vaa'alla kukkulat?

²⁴ Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan-kuka oli minun kanssani? -

³ Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?

³ Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.

⁶ Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.

²⁰ Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka? ²¹ Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.

² "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?

³ 'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.

¹⁶ Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, ¹⁷ kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.

²² silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.

⁶ Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

² Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä; ³ enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä. ⁴ Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?

¹² Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

² Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

³ Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

⁷ Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille? ⁸ Se on korkea kuin taivas-mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela-mitä voit ymmärtää?

⁴ Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

³⁶ Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. ³⁷ Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."

⁹ Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.

²⁵ Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,

¹¹ Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi.

¹⁰ (H40:5) Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.

⁴ Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti.

⁵ Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.

⁷ (H68:8) Jumala, kun sinä kävit kansasi edellä, kun sinä kuljit erämaassa, -Sela- ⁸ (H68:9) niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä.

¹² (H76:13) joka nöyryyttää ruhtinaitten rohkeuden ja joka on peljättävä maan kuninkaille.

¹ Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju.

¹ Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

⁵ Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella.

²³ Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot.

¹⁰ Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon.

¹⁹ Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.

⁴ (H5:3) Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa, Herran, Jumalansa, nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka.

³ Herra on pitkämielinen ja suuri voimassansa, mutta Herra ei jätä rankaisematta. Hänen tiensä käy tuulispäässä ja myrskyssä, ja pilvi on hänen jalkojensa tomu.

³ Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä. ⁴ Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho. ⁵ Hänen edellänsä käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä. ⁶ Hän seisahtuu ja mittaa maan, hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset. ⁷ Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat, Midianin maan telttavaatteet vapisevat. ⁸ Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako sinun vihasi virtoja, merta sinun kiivastuksesi, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla? ⁹ Paljas, paljastettu on sinun jousesi: valat, vitsat, sana. Sela. Virroilla sinä halkaiset maan. ¹⁰ Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade purkaa vettä, syvyys antaa äänensä, kohottaa kätensä korkealle. ¹¹ Aurinko ja kuu astuvat majaansa sinun kiitävien nuoltesi valossa, sinun keihääsi salaman hohteessa. ¹² Kiivastuksessa sinä astut maata, puit kansoja vihassa. ¹³ Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi. Sinä murskaat pään jumalattoman huoneesta, paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela. ¹⁴ Sinä lävistät heidän omilla keihäillään pään heidän johtajiltansa, jotka hyökkäävät hajottamaan minua-se on heidän ilonsa-aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa. ¹⁵ Sinä ajat hevosillasi merta, paljojen vetten kuohua. ¹⁶ Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, minun huuleni värisevät huudosta, mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä. ¹⁷ Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa. ¹⁸ Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. ¹⁹ Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee minun jalkani nopsiksi niinkuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani. Veisuunjohtajalle; minun kielisoittimillani.

³ ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,

²⁹ sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

²⁵ hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

³ Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

⁴ Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

¹⁹ Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

¹³ "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.

⁷ Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni ⁸ ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä. ⁹ Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan, ¹⁰ he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan. ¹¹ Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin. ¹² Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen; ¹³ hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni. ¹⁴ Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi. ¹⁵ Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun. ¹⁶ Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys, ¹⁷ vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

⁵ Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.

¹⁹ Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

⁵ (H30:6) Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.

⁵ (H36:6) Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti. ⁶ (H36:7) Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. ⁷ (H36:8) Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.

¹¹ (H62:12) Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan.

⁶ (H65:7) joka voimallasi vahvistat vuoret ja olet vyötetty väkevyydellä;

³ Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.

⁴ Se on kuninkaan voima, että hän rakastaa oikeutta. Sinä olet saattanut oikeuden voimaan, sinä toimitat oikeuden ja vanhurskauden Jaakobissa.

⁶ häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti, ⁷ joka hankkii oikeuden sorretuille, joka antaa leivän nälkäisille. Herra vapauttaa vangitut,

²¹ Ilmoittakaa ja esiin tuokaa-neuvotelkoot keskenänsä-kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Herra! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä.

⁹ Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.

³² vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. ³³ Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

²³ Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?

³² Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää."

¹³ Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.

²² Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."

¹⁶ jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä-hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.

¹⁰ Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.

¹³ hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:

⁴ Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.

¹¹ Taas minä tulin näkemään auringon alla, että ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, ei leipä viisaitten, ei rikkaus ymmärtäväisten eikä suosio taitavain vallassa, vaan aika ja kohtalo kohtaa kaikkia.

²¹ Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäväisiä omasta mielestänsä!

³⁹ Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä.

⁹ Ja tämä kaupunki on oleva minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä, jotka kuulevat kaiken sen hyvän, minkä minä sille teen; he peljästyvät ja vapisevat kaikkea sitä hyvää ja kaikkea sitä onnea, jonka minä sille annan.

⁵ Senjälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla.

²⁸ Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

²⁵ Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. ²⁶ Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

²¹ Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

⁴ Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. ⁵ Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.

⁴ Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

²⁰ Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. ²¹ Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. ²² Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.

²⁶ Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,

¹⁹ Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";