Job 32:1 Cross References - Finnish

¹ Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

²⁹ Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

² Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.

⁷ Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.

¹⁵ Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.

⁷ Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

⁴ Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä. ⁵ Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani. ⁶ Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.

¹¹ Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta. ¹² Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut. ¹³ Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen. ¹⁴ Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus. ¹⁵ Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka. ¹⁶ Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin. ¹⁷ Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

¹ Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle. ² Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi? ³ Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän? ⁴ Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani? ⁵ Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen? ⁶ Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni. ⁷ Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni, ⁸ Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa. ⁹ Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella, ¹⁰ Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen; ¹¹ Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä; ¹² Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais. ¹³ Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani, ¹⁴ Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa? ¹⁵ Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut. ¹⁶ Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla? ¹⁷ Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt? ¹⁸ Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut. ¹⁹ Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä; ²⁰ Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin; ²¹ Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan; ²² Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa. ²³ Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää. ²⁴ Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni? ²⁵ Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat? ²⁶ Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli? ²⁷ Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni? ²⁸ Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä. ²⁹ Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä? ³⁰ Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa. ³¹ Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi? ³² Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni. ³³ Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni? ³⁴ Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos? ³⁵ Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani; ³⁶ Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun. ³⁷ Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes. ³⁸ Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät; ³⁹ Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi; ⁴⁰ Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

⁹ Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.