Psalms 42:4 Cross References - FinnishPR

⁴ (H42:5) Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

¹¹ Ja iloitse Herran, sinun Jumalasi, edessä, sinä ja sinun poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi, leeviläinen, joka asuu sinun porttiesi sisäpuolella, muukalainen, orpo ja leski, jotka sinun keskuudessasi ovat, siinä paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee nimensä asuinsijaksi.

¹⁴ Ja iloitse tänä juhlanasi, sinä ja sinun poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi, leeviläinen, muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat sinun porttiesi sisäpuolella. ¹⁵ Seitsemän päivää juhli Herran, sinun Jumalasi, kunniaksi siinä paikassa, jonka Herra valitsee; sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunaava sinua kaikessa, minkä satona saat, ja kaikissa kättesi töissä; sentähden ole iloinen.

²¹ Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?"

¹⁵ Mutta Hanna vastasi ja sanoi: "Ei, herrani, minä olen murheen raskauttama vaimo; viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan minä vuodatin sydämeni Herran eteen. ¹⁶ Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden minä olen näin kauan puhunut."

¹⁵ Ja leeviläiset kantoivat Jumalan arkkia korennoilla olallansa, niinkuin Mooses oli Herran sanan mukaan käskenyt. ¹⁶ Ja Daavid käski leeviläisten päämiesten asettaa veljensä, veisaajat, soittimilla, harpuilla, kanteleilla ja kymbaaleilla kaiuttamaan riemuvirsiä. ¹⁷ Niin leeviläiset asettivat soittamaan Heemanin, Jooelin pojan, ja hänen heimolaisistaan Aasafin, Berekjan pojan, ja heidän heimolaisistaan, Merarin jälkeläisistä, Eetanin, Kuusajan pojan, ¹⁸ ja heidän kanssaan heidän arvossa lähinnä olevista heimolaisistaan: Sakarjan, Benin ja Jaasielin, Semiramotin, Jehielin, Unnin, Eliabin, Benajan, Maasejan, Mattitjan, Elifelehun, Miknejan, Oobed-Edomin ja Jegielin, ovenvartijat. ¹⁹ Ja veisaajista oli Heemanin, Aasafin ja Eetanin soitettava vaskikymbaaleilla, ²⁰ Sakarjan, Ussielin, Semiramotin, Jehielin, Unnin, Eliabin, Maasejan ja Benajan harpuilla korkeassa äänialassa, ²¹ Mattitjan, Elifelehun, Miknejan, Oobed-Edomin, Jegielin ja Asasjan kanteleilla matalassa äänialassa, veisuuta johtaaksensa. ²² Kenanja, leeviläisten johtaja kantajatehtävässä, valvoi kantamista, sillä hän oli taitava siihen. ²³ Berekja ja Elkana olivat arkin ovenvartijat. ²⁴ Ja papit Sebanja, Joosafat, Netanel, Amasai, Sakarja, Benaja ja Elieser puhalsivat torviin Jumalan arkin edellä, ja Oobed-Edom ja Jehia olivat arkin ovenvartijat. ²⁵ Sitten Daavid, Israelin vanhimmat ja tuhannenpäämiehet menivät ja toivat riemuiten Herran liitonarkin Oobed-Edomin talosta. ²⁶ Ja kun Jumala auttoi leeviläisiä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, uhrattiin seitsemän härkää ja seitsemän oinasta. ²⁷ Daavid oli puettu hienosta pellavakankaasta tehtyyn viittaan ja samoin kaikki leeviläiset, jotka kantoivat arkkia, sekä veisaajat ja kantamisen johtaja Kenanja veisaajain kanssa; ja Daavidilla oli yllään pellavakasukka. ²⁸ Niin koko Israel toi Herran liitonarkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa, torvien, kymbaalien, harppujen ja kannelten soidessa.

¹ Kun he olivat tuoneet Jumalan arkin ja asettaneet sen majaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt, uhrasivat he polttouhreja ja yhteysuhreja Jumalan edessä. ² Ja kun Daavid oli uhrannut polttouhrin ja yhteysuhrit, siunasi hän kansan Herran nimeen. ³ Ja hän jakoi kaikille israelilaisille, sekä miehille että naisille, kullekin leipäkakun, kappaleen lihaa ja rypälekakun. ⁴ Ja hän asetti Herran arkin eteen leeviläisiä palvelemaan ja kunnioittamaan, kiittämään ja ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa: ⁵ Aasafin johtajaksi, toiseksi Sakarjan, sitten Jegielin, Semiramotin, Jehielin, Mattitjan, Eliabin, Benajan, Oobed-Edomin ja Jegielin soittamaan harpuilla ja kanteleilla, Aasafin helistäessä kymbaaleja ⁶ ja pappien, Benajan ja Jahasielin, soittaessa yhtämittaa torvia Jumalan liitonarkin edessä. ⁷ Silloin, sinä päivänä, ensi kerran Daavid asetti Aasafin ja hänen veljensä kiittämään Herraa näin: ⁸ "Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa. ⁹ Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä. ¹⁰ Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. ¹¹ Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. ¹² Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita, ¹³ te Israelin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. ¹⁴ Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. ¹⁵ Muistakaa hänen liittonsa iankaikkisesti, hamaan tuhansiin polviin, sana, jonka hän on säätänyt, ¹⁶ liitto, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja hänen lisakille vannomansa vala. ¹⁷ Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi. ¹⁸ Hän sanoi: 'Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne'. ¹⁹ Teitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja te olitte muukalaisia siellä. ²⁰ Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan. ²¹ Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: ²² 'Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni'. ²³ Veisatkaa Herralle, kaikki maa, julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa. ²⁴ Ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa. ²⁵ Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain. ²⁶ Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat. ²⁷ Kirkkaus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä, väkevyys ja riemu hänen asuinsijassaan. ²⁸ Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys. ²⁹ Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja ja tulkaa hänen kasvojensa eteen, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa. ³⁰ Vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa. Maan piiri pysyy lujana, se ei horju. ³¹ Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; ja sanottakoon pakanain seassa: 'Herra on kuningas!' ³² Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on; ihastukoot kedot ja kaikki, mitä niissä on, ³³ riemuitkoot silloin metsän puut Herran edessä, sillä hän tulee tuomitsemaan maata. ³⁴ Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ³⁵ Ja sanokaa: 'Pelasta meidät, sinä pelastuksemme Jumala, kokoa ja vapahda meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskaisimme sinun ylistyksestäsi'. ³⁶ Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen." Ja kaikki kansa sanoi: "Amen", ja ylisti Herraa. ³⁷ Ja hän asetti Aasafin ja hänen veljensä sinne Herran liitonarkin eteen tekemään vakituista palvelusta arkin edessä, kunakin päivänä sen päivän palveluksen, ³⁸ mutta Oobed-Edomin ja heidän veljensä, yhteensä kuusikymmentä kahdeksan, nimittäin Oobed-Edomin, Jeditunin pojan, ja Hoosan, ovenvartijoiksi. ³⁹ Ja pappi Saadokin ja hänen veljensä, papit, hän asetti Herran asumuksen eteen, uhrikukkulalle, joka on Gibeonissa, ⁴⁰ uhraamaan polttouhreja Herralle polttouhrialttarilla, aina aamuin ja illoin, kaikki niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa, jonka hän on antanut Israelille. ⁴¹ Ja heidän kanssaan olivat Heeman ja Jedutun ynnä muut valitut, nimeltä mainitut, kiittämässä Herraa siitä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ⁴² Näiden, Heemanin ja Jedutunin, hallussa oli torvet ja kymbaalit soittajia varten ynnä muut soittimet Jumalan virttä varten. Ja Jedutunin pojat vartioivat ovia. ⁴³ Sitten kaikki kansa lähti kukin kotiinsa, ja Daavid kääntyi takaisin tervehtimään perhettänsä.

¹⁰ Mutta seitsemännen kuun kahdentenakymmenentenä kolmantena päivänä hän päästi kansan menemään majoillensa. He iloitsivat ja olivat hyvillä mielin siitä hyvästä, minkä Herra oli tehnyt Daavidille ja Salomolle ja kansallensa Israelille.

²³ Ja koko seurakunta päätti viettää juhlaa vielä toiset seitsemän päivää; ja niin vietettiin ilojuhlaa vielä seitsemän päivää. ²⁴ Sillä Hiskia, Juudan kuningas, oli antanut seurakunnalle anniksi tuhat härkää ja seitsemän tuhatta lammasta, ja päämiehet olivat antaneet seurakunnalle anniksi tuhat härkää ja kymmenen tuhatta lammasta. Ja paljon pappeja pyhittäytyi. ²⁵ Niin koko Juudan seurakunta iloitsi ja samoin papit ja leeviläiset ja koko Israelista tullut seurakunta, niin myös muukalaiset, jotka olivat tulleet Israelin maasta tai asuivat Juudassa. ²⁶ Ja Jerusalemissa oli ilo suuri, sillä Israelin kuninkaan Salomon, Daavidin pojan, ajoista asti ei sellaista ollut tapahtunut Jerusalemissa.

² "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli, ³ jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki! ⁴ Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä, ⁵ jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät, ⁶ jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja! ⁷ Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille, ⁸ niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, ⁹ päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen. ¹⁰ Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen. ¹¹ Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti; ¹² minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut. ¹³ Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan. ¹⁴ Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä. ¹⁵ Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka. ¹⁶ Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin. ¹⁷ Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa. ¹⁸ Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka. ¹⁹ Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani. ²⁰ Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.' ²¹ He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani. ²² Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin. ²³ He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle. ²⁴ Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet. ²⁵ Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."

² Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt ³ puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata; ⁴ he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret. ⁵ Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan. ⁶ Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa. ⁷ Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat- ⁸ nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois. ⁹ Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut; ¹⁰ he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni. ¹¹ Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni. ¹² Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan. ¹³ He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa; ¹⁴ niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin. ¹⁵ Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi. ¹⁶ Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut. ¹⁷ Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää. ¹⁸ Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie. ¹⁹ Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi. ²⁰ Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun. ²¹ Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi. ²² Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa. ²³ Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu. ²⁴ Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa? ²⁵ Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää? ²⁶ Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys. ²⁷ Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut. ²⁸ Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa. ²⁹ Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani. ³⁰ Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat. ³¹ Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."

¹⁴ (H55:15) jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!

⁸ (H62:9) Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela.

¹ Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. (H81:2) Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle. ² (H81:3) Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja. ³ (H81:4) Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.

⁴ Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.

¹ Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".

²⁹ Silloin te veisaatte niinkuin yöllä, kun pyhä juhla alkaa, ja sydämenne riemuitsee niinkuin sen, joka huilujen soidessa astuu vaeltaen Herran vuorelle, Israelin kallion tykö.

¹⁹ Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun alkavat yövartiot. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa.

¹ Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta; kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä kaikkien katujen kulmiin!

¹⁵ Katso, jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa: "Juhli, Juuda, juhliasi, maksa lupauksesi; sillä ei tule enää sinun kimppuusi turmiontuoja, hän on hävitetty kokonansa".

²⁵ Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.