Proverbs 24:30 Cross References - FinnishPR

³⁰ Minä kuljin laiskurin pellon ohitse, mielettömän miehen viinitarhan vieritse.

⁸ Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

²⁷ Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."

¹⁷ Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,

²⁵ Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

⁴² Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

⁶ Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. ⁷ Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa, ⁸ se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana. ⁹ Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi? ¹⁰ Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin, ¹¹ niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies. ¹² Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä, ¹³ silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo, ¹⁴ kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa. ¹⁵ Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole. ¹⁶ Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ¹⁷ ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, ¹⁸ sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, ¹⁹ väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.

³² Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.

¹³ Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!

¹¹ Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.

¹ Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa. ² Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka vielä ovat elossa, ³ ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla. ⁴ Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan. ⁵ Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa. ⁶ Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua. ⁷ Taas minä näin turhuuden auringon alla: ⁸ Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista, ei poikaa, ei veljeäkään ole hänellä; mutta ei ole loppua kaikella hänen vaivannäöllänsä, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Ja kenen hyväksi minä sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia.

¹⁵ (H7:16) Kaikkea olen tullut näkemään turhina päivinäni: on vanhurskaita, jotka hukkuvat vanhurskaudessaan, ja on jumalattomia, jotka elävät kauan pahuudessaan.

⁹ Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen. ¹⁰ Sitten minä näin, kuinka jumalattomat haudattiin ja menivät lepoon, mutta ne, jotka olivat oikein tehneet, saivat lähteä pois pyhästä paikasta ja joutuivat unhotuksiin kaupungissa. Sekin on turhuus. ¹¹ Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa,