Proverbs 21:12 Cross References - FinnishPR

¹² Vanhurskas Jumala tarkkaa jumalattoman taloa, hän syöksee jumalattomat onnettomuuteen.

²⁹ Kun Jumala tuhosi sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä, hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.

³ Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.

¹⁵ Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.

¹⁴ Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö. ¹⁵ Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä. ¹⁶ Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. ¹⁷ Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita. ¹⁸ Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä. ¹⁹ Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa. ²⁰ Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus. ²¹ Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."

²⁸ Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?' ²⁹ niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet, ³⁰ että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

¹³ Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat. ¹⁴ Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi. ¹⁵ Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä. ¹⁶ Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea, ¹⁷ kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean. ¹⁸ Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää. ¹⁹ Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä. ²⁰ Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma. ²¹ Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa. ²² Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi. ²³ Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."

³⁵ Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen. ³⁶ Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

⁵ (H52:7) Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.

⁴³ Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.

³ Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä. ⁴ Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. ⁵ Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.

⁶ Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.

¹¹ Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.

³² Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

⁹ (H14:10) Kuka on viisas ja ymmärtää nämä? Kuka taitava ja käsittää nämä? Sillä Herran tiet ovat suorat: vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat.

¹¹ Minä panin toimeen hävityksen teidän seassanne, niinkuin Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran, ja te olitte kuin tulesta temmattu kekäle. Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.

⁹ Voi sitä, joka kiskoo väärää voittoa huoneensa hyväksi laittaakseen pesänsä korkealle, pelastuakseen kovan onnen kourista! ¹⁰ Sinä olet neuvoillasi tuottanut häpeätä huoneellesi, tuhoamalla paljon kansoja, ja olet oman henkesi rikkonut. ¹¹ Sillä kivi seinästä on huutava ja orsi katosta on vastaava. ¹² Voi sitä, joka rakentaa kaupungin verivelkojen varaan ja perustaa linnan vääryyden varaan!

⁵ Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.

⁴ Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. ⁵ Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. ⁶ Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät. ⁷ Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi; ⁸ sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla. ⁹ Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,

⁶ ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. ⁷ Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.