Job 24:20 Cross References - FinnishPR

²⁰ idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.

⁷ Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu. ⁸ Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan, ⁹ niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas. ¹⁰ Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

¹⁴ minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

¹⁶ Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. ¹⁷ Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

²⁶ Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

⁷ Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.

¹⁰ Sitten minä näin, kuinka jumalattomat haudattiin ja menivät lepoon, mutta ne, jotka olivat oikein tehneet, saivat lähteä pois pyhästä paikasta ja joutuivat unhotuksiin kaupungissa. Sekin on turhuus.

¹⁴ Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.

¹⁴ (H4:11) Hän huusi voimallisesti ja sanoi näin: hakatkaa puu poikki ja karsikaa sen oksat, riipikää sen lehvät ja hajottakaa sen hedelmät. Paetkoot eläimet sen alta ja linnut sen oksilta.

¹⁰ Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.