Job 16:7 Cross References - FinnishPR

⁷ Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

¹⁵ niin sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." ¹⁶ Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." ¹⁷ Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Kaldealaiset asettuivat kolmeen joukkoon ja karkasivat kamelien kimppuun, ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." ¹⁸ Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa; ¹⁹ katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."

¹⁷ Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;

³ Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.

¹⁶ Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

¹ "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,

⁵ jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät, ⁶ jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja! ⁷ Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille, ⁸ niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, ⁹ päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen. ¹⁰ Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen. ¹¹ Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti; ¹² minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut. ¹³ Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan. ¹⁴ Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä. ¹⁵ Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka. ¹⁶ Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin. ¹⁷ Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa. ¹⁸ Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka. ¹⁹ Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani. ²⁰ Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.' ²¹ He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani. ²² Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin. ²³ He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle. ²⁴ Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet. ²⁵ Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."

⁶ (H6:7) Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni. ⁷ (H6:8) Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.

¹¹ Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa; ¹² sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.

⁴ Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla.

¹³ Niinpä minäkin lyön sinut sairaaksi, teen sinut autioksi sinun syntiesi tähden.