Psalms 121 Cross References - Finnish

¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee. ² Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on. ³ Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee. ⁴ Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa. ⁵ Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs, ⁶ Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä. ⁷ Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus! ⁸ Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!

⁶ Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

¹⁵ Jumalan vuori on hedelmällinen vuori: korkia vuori on se hedelmällinen vuori. ¹⁶ Miksi te, suuret vuoret, kippaatte? Tämä on Jumalan vuori, jossa hän mielistyy asumaan; ja Herra asuu siellä ijankaikkisesti.

⁶⁸ Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

¹ Psalmi, Koran lasten veisu. Hän on vahvasti perustettu pyhäin vuorten päälle.

¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni sinun tykös, joka asut taivaissa.

³ Ja paljo kansaa pitää sinne menemän, ja sanoman: tulkaat, astukaamme ylös Herran vuorelle, Jakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettais meille teitänsä, ja me vaeltaisimme hänen poluillansa; sillä Zionista on laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista.

²³ Totisesti on sula petos kukkuloilla ja kaikilla vuorilla: totisesti on Israelin autuus (ainoassa) Herrassa meidän Jumalassamme.

¹ Koran lasten veisu nuoruudesta, edelläveisaajalle. (H46:2) Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa.

¹⁵ Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.

⁸ Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.

⁵ Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on; ⁶ Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti;

²⁸ Etkös tiedä? etkös ole kuullut? Herra ijankaikkinen Jumala, joka maan ääret on luonut, ei väsy eikä näänny; hänen ymmärryksensä on tutkimatoin. ²⁹ Hän antaa väsyneille voiman, ja väettömille kyllä väkeä.

¹³ Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, joka tartun sinun oikiaan kätees ja sanon sinulle: älä pelkää, minä autan sinua.

¹¹ Mutta Herra on minun kanssani, niinkuin väkevä sankari; sentähden pitää minun vainoojani lankeeman ja ei voittaman, vaan pitää suureen häpiään tuleman, että he niin tyhmästi toimittavat; se häpiä pitää oleman ijankaikkinen, ja ei pidä unohdettaman.

⁹ Itse sinä olet sinun kadotukses, Israel! Vaan minussa on sinun apus.

⁶ Niin että me hyvässä turvassa sanomme: Herra on minun auttajani, enkä minä pelkää, mitä ihminen minulle tekis.

⁹ Hän varjelee pyhäin jalat, mutta jumalattomat pitää vaikenemaan pimeydessä; sillä oma suuri voima ei mitään auta.

² Herra kätkee hänen ja pitää hänen elävänä, että hän menestyy maan päällä, ja ei hylkää häntä vihollistensa tahtoon.

⁹ Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

¹² Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

¹ Salomon veisu korkeimmassa Kuorissa. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat.

⁸ Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.

²³ Silloin sinä murheetoinna vaellat teissäs, ettet jalkaas loukkaa.

²⁶ Sillä Herra on sinun lohdutukses; hän varjelee sinun jalkas, ettei sitä saavuteta.

³ Minä Herra varjelen hänen, ja kastan hänen aikanansa, ettei hänen lehtensä hukkuisi, minä varjelen häntä päivällä ja yöllä.

⁵ Jotka Jumalan väellä uskon kautta autuuteen kätketään, joka sitä varten valmistettu on, että se viimeisellä ajalla ilmi tulis.

²⁷ Kun jo puolipäivä oli, pilkkasi heitä Elia ja sanoi: huutakaat vahvasti; sillä hän on jumala, hän ajattelee jotakin, eli on jotakin toimittamista, eli on matkalla, eli jos hän makaa, että hän heräis.

¹ Davidin Psalmi. Herra on minun valistukseni ja autuuteni, ketä minä pelkään? Herra on henkeni väkevyys, ketä minä vapisen?

⁷ Sinä olet minun varjelukseni, kätke minua murheesta, että minä pelastettuna sangen riemuisesti kerskaisin, Sela! ⁸ Minä neuvon sinua ja osoitan sinulle tien, jotas vaellat: minä johdatan sinun silmilläni.

¹⁶ Kun minä käänsin sydämeni oppimaan viisautta ja katsomaan työtä, jota tehdään maan päällä saamatta untakaan silmiin päivällä tai yöllä,

¹⁵ Sentähden ovat he Jumalan istuimen edessä ja palvelevat häntä päivällä ja yöllä hänen templissänsä. Ja se, joka istuimella istuu, asuu heidän päällänsä.

²¹ Ja Herra kävi heidän edellänsä päivällä pilven patsaassa, johdattaaksensa heitä tiellä, ja yöllä tulen patsaassa, valistaaksensa heitä vaeltamaan, sekä yöllä että päivällä.

⁸ Minä pidän aina Herran kasvoini edessä, sillä hän on minun oikialla puolellani, sentähden en minä horju.

¹ Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

³¹ Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.

⁵ Ja Herra saattaa kaiken Zionin vuoren asumisen ylitse, ja kussa ikänä se koottu on, päivällä pilven ja savun, ja tulen paisteen yöllä palamaan; sillä suojelus pitää oleman kaiken kunnian ylitse. ⁶ Ja maja pitää oleman päivän varjoksi hellettä vastaan, ja turva ja varjelus rajuilmaa ja sadetta vastaan.

⁴ Sillä sinä olet heikkoin väkevyys ja köyhäin vahvuus heidän vaivoissansa: myrskyssä turva, varjo helteessä, kuin tyrannit julmistuvat niinkuin raju-ilma seinää vastoin.

² Että jokainen on niinkuin joku, joka tuulelta varjeltu on, ja niinkuin joku, joka sadekuurolta on peitetty, niinkuin vesi-ojat kuivassa paikassa, niinkuin suuren vuoren varjo kuivassa maassa.

³⁷ Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat prophetat ja kivillä surmaat ne, jotka sinun tykös lähetetyt ovat! kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapses, niinkuin kana kokoo poikansa siipeinsä alle? ja ette tahtoneet.

⁵ Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät, ⁶ Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee. ⁷ Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu. ⁸ Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan. ⁹ Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas. ¹⁰ Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

¹⁰ Ei heidän pidä isooman eikä janooman, ei helle eikä aurinko pidä heitä polttaman; sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä, ja vie heitä vesilähteille.

⁸ Mutta kuin aurinko noussut oli, toimitti Jumala suuren itätuulen, ja aurinko paisti Jonan päähän, että hän tuli voimattomaksi. Niin hän toivotti sielullensa kuolemaa, ja sanoi: minä kuolisin ennenkuin minä eläisin.

¹⁶ Ei heidän pidä enään isooman, eikä enään janooman, eikä aurinko lankee heidän päällensä, ei myös yksikään palavuus.

¹⁹ Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle. ²⁰ Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta. ²¹ Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee. ²² Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja. ²³ Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman. ²⁴ Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä. ²⁵ Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa. ²⁶ Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan. ²⁷ Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.

²² Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.

⁹ Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas. ¹⁰ Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän. ¹¹ Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs, ¹² Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

¹⁰ Te kuin Herraa rakastatte, vihatkaat pahaa! hän kätkee pyhäinsä sielut: jumalattomain käsistä hän heitä pelastaa.

²⁰ Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, ja hukuttaa kaikki jumalattomat.

²¹ Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.

¹³ Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta. Sillä sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!

²⁸ Mutta me tiedämme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvän, niille, jotka aivoituksen jälkeen kutsutut ovat.

³⁵ Kuka pitää meitä Kristuksen rakkaudesta eroittaman? vaivako, eli ahdistus, eli vaino, eli nälkä, eli alastomuus, eli hätä, eli miekka? ³⁶ Niinkuin kirjoitettu on: sinun tähtes me kuoletetaan yli päivää: me pidetään niinkuin teurastettavat lampaat. ³⁷ Mutta niissä kaikissa me voitamme hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. ³⁸ Sillä minä olen vahva siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eikä enkelit, eikä esivallat, eikä väkevyydet, eikä nykyiset, eikä tulevaiset, ³⁹ Eikä korkeus, eikä syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

¹⁸ Ja Herra pelastaa minun kaikesta pahasta teosta, ja auttaa taivaalliseen valtakuntaansa, jolle olkoon kunnia ijankaikkisesta ijankaikkiseen, amen!

⁶ Siunattu olet sinä käydessäs sisälle, ja siunattu käydessäs ulos.

¹⁹ Kirottu olet sinä käydessäs sisälle, kirottu käydessäs ulos.

² Ja aina ennen, kuin Saul oli meidän kuninkaamme, johdatit sinä Israelin ulos ja sisälle, ja Herra on sinulle sanonut: sinun pitää minun kansaani Israelia kaitseman ja Israelin päämiehen oleman.

²¹ Ja minä kuulutin siellä paaston Ahavan virran tykönä, nöyryyttääksemme mieltämme Jumalamme edessä, ja kysyäksemme häneltä oikiaa tietä meille ja meidän lapsillemme ja kaikille meidän kaluillemme.

³¹ Ja me läksimme Ahavan virran tyköä, toisena päivänä toistakymmentä ensimäistä kuuta, menemään Jerusalemiin. Ja meidän Jumalamme käsi oli meidän päällämme, joka meitä pelasti vihollistemme käsistä ja väijymisestä tiellä.

² Kiitetty olkoon Herran nimi, nyt ja ijankaikkisesti!

¹⁸ Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!

⁶ Mutta ajattele häntä kaikissa teissäs, niin hän sinua oikein johdattaa.

¹³ Nyt hyvin, te jotka sanotte: menkäämme tänäpänä taikka huomenna siihen eli siihen kaupunkiin, ja viettäkäämme siinä yksi vuosi, ja tehkäämme kauppaa ja voittakaamme, ¹⁴ Jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Sillä mikä on teidän elämänne? Se on löyhkä, joka vähäksi (hetkeksi) näkyy, mutta sitte katoo. ¹⁵ Mutta teidän pitää sanoman: jos Herra tahtoo, ja me elämme, niin me tätä taikka sitä tahdomme tehdä. ¹⁶ Mutta nyt te kerskaatte teidän ylpeydessänne. Kaikki senkaltainen kerskaus on paha.