Proverbs 22:14 Cross References - Finnish

¹⁴ Porttoin suu on syvä kuoppa: joka ei Herran suosiossa ole, hän lankee siihen.

¹⁹ Ja Herra näki sen, ja vihastui, poikainsa ja tyttäriensä kehoituksen tähden,

²⁰ Ja hän sanoi: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Kuin hän unestansa heräsi, ajatteli hän itseksensä: minä menen ulos niinkuin usein ennenkin ja kirvotan itseni; ja ei hän tietänyt Herran menneen hänen tyköänsä pois. ²¹ Vaan Philistealaiset ottivat hänen kiinni, ja puhkasivat hänen silmänsä, ja veivät hänen alas Gasaan, ja sitoivat hänen kaksilla vaskikahleilla, jauhamaan vankihuoneessa.

²⁶ Eikö Salomo Israelin kuningas niiden kanssa syntiä tehnyt? Ja ei kuitenkaan ollut yhtään kuningasta hänen vertaistansa monen pakanan seassa, ja hän oli rakas Jumalallensa, ja Jumala pani hänen koko Israelin kuninkaaksi; kuitenkin saattivat muukalaiset hänenkin syntiä tekemään.

¹² Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

¹⁶ Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee, ¹⁷ Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton. ¹⁸ Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö. ¹⁹ Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;

³ Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy; ⁴ Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka. ⁵ Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. ⁶ Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee. ⁷ Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani. ⁸ Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea, ⁹ Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille; ¹⁰ Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa, ¹¹ Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet, ¹² Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen! ¹³ Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen! ¹⁴ Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä. ¹⁵ Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa. ¹⁶ Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille. ¹⁷ Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas. ¹⁸ Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta. ¹⁹ Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa. ²⁰ Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä? ²¹ Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa. ²² Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni. ²³ Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.

²⁴ Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä. ²⁵ Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta. ²⁶ Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän. ²⁷ Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala? ²⁸ Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta? ²⁹ Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.

⁵ Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat. ⁶ Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin. ⁷ Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa; ⁸ Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa. ⁹ Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli: ¹⁰ Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala, ¹¹ Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa. ¹² Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa. ¹³ Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä: ¹⁴ Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni: ¹⁵ Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt. ¹⁶ Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella, ¹⁷ Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla. ¹⁸ Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella. ¹⁹ Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt. ²⁰ Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä. ²¹ Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella. ²² Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan. ²³ Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi. ²⁴ Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista. ²⁵ Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä. ²⁶ Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut. ²⁷ Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.

²⁷ Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.

²⁶ Ja minä löysin sen, mikä on kuolemaa katkerampi: naisen, joka on verkko, jonka sydän on paula ja jonka kädet ovat kahleet. Se, joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta synnintekijä häneen takertuu.