Mark 4:37 Cross References - Finnish

³⁷ Ja suuri tuulispää nousi ja aallot löivät sisälle haahteen, niin että se jo täytettiin.

¹² Herra sanoi saatanalle: katso, kaikki hänen tavaransa olkoon sinun kädessäs, ainoastaan älä häneen kättäs satuta. Silloin läksi saatana Herran tyköä.

¹⁹ Ja katso, suuri tuulispää tuli korvesta ja sysäsi neljään huoneen nurkkaan, ja se kaatui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.

²³ Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä, ²⁴ He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä. ²⁵ Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös, ²⁶ Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili, ²⁷ Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet; ²⁸ Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä. ²⁹ Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat. ³⁰ Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen. ³¹ Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

⁴ Niin Herra antoi suuren tuulen tulla merelle, ja suuri ilma nousi merellä, niin että haaksi luultiin rikkaantuvan.

²³ Ja kuin hän oli haahteen astunut, seurasivat häntä hänen opetuslapsensa. ²⁴ Mutta katso, suuri ilma nousi merellä, niin että haaksi aalloilta peitettiin. Mutta hän makasi.

²² Ja yhtenä päivänä tapahtui, että hän haahteen astui ja hänen opetuslapsensa, ja sanoi heille: menkäämme ylitse toiselle rannalle, ja he menivät. ²³ Mutta kuin he purjehtivat, niin hän nukkui, ja tuulispää nosti aallon meressä; ja he laineilta täytettiin, ja olivat suuressa hädässä.

¹⁴ Mutta ei kauvan aikaa jälkeen löi sen päälle ankara puuskatuuli, joka itäpohjaksi kutsutaan. ¹⁵ Ja kuin haaksi tuli sen valtaan eikä voinut tuulta vastaan seisoa, laskimme me sen tuulen haltuun kulkemaan. ¹⁶ Ja kuin me tulimme yhden vähän saaren alle, joka kutsutaan Klauda, saimme me tuskalla venheesen ruveta, ¹⁷ Jonka me otimme avuksemme ja sidoimme haahteen, peljäten, ettei sen pitänyt kariin sattuman; ja he laskivat alas purheen ja antoivat kulkea. ¹⁸ Mutta koska suuri ilma kävi päälle, heittivät he toisena päivänä kalun ulos. ¹⁹ Ja kolmantena päivänä heitimme me omilla käsillämme ulos haahden kaluja. ²⁰ Mutta kuin emme monena päivänä aurinkoa emmekä tähtiä nähneet, eikä vähin ilma meidän päällemme käynyt, niin meidän elämämme toivo oli jo kaikki pois.

⁴¹ Vaan kuin me tulimme yhden niemen tykö, loukkaantui haaksi, ja sen keula tarttui kiinni ja jäi seisomaan, mutta kastari tuli valallensa aaltoin väestä.

²⁵ Kolmasti olen vitsoilla piesty. Olin kerran kivitetty. Kolmasti olen minä tullut haaksirikkoon. Yön ja päivän olin minä meren syvyydessä.