Micah 7:15 Cross References - FinnishPR

¹⁵ "Niinkuin sinun lähtösi päivinä Egyptin maasta minä annan hänen nähdä ihmeitä". -

²⁰ Mutta minä ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikenkaltaisilla ihmeilläni, joita minä olen siellä tekevä, ja sitten hän päästää teidät.

²² (H68:23) Herra sanoo: "Baasanista minä heidät palautan, palautan meren syvyyksistä,

¹² Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla. ¹³ Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi. ¹⁴ Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. ¹⁵ Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. ¹⁶ Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä. ¹⁷ Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. ¹⁸ He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. ¹⁹ Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? ²⁰ Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?" ²¹ Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha, ²² koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. ²³ Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; ²⁴ hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. ²⁵ Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. ²⁶ Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen; ²⁷ hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa; ²⁸ hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa. ²⁹ Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. ³⁰ Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, ³¹ kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. ³² Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä. ³³ Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon. ³⁴ Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. ³⁵ He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. ³⁶ Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; ³⁷ sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. ³⁸ Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. ³⁹ Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja. ⁴⁰ Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! ⁴¹ Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. ⁴² He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta, ⁴³ jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla, ⁴⁴ muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda; ⁴⁵ lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä; ⁴⁶ antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä; ⁴⁷ hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa; ⁴⁸ antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille. ⁴⁹ Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. ⁵⁰ Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. ⁵¹ Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. ⁵² Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. ⁵³ Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri. ⁵⁴ Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut. ⁵⁵ Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa. ⁵⁶ Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria, ⁵⁷ vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi. ⁵⁸ He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla. ⁵⁹ Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti. ⁶⁰ Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. ⁶¹ Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin. ⁶² Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa. ⁶³ Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille. ⁶⁴ Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä. ⁶⁵ Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari. ⁶⁶ Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän. ⁶⁷ Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, ⁶⁸ vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa. ⁶⁹ Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. ⁷⁰ Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista. ⁷¹ Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa. ⁷² Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

¹⁶ Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.

⁹ Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?

¹¹ Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä; ¹² hän, joka antoi kunniansa käsivarren kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka halkaisi vedet heidän edestänsä tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen; ¹³ hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin hevosia erämaassa, eivätkä he kompastelleet? ¹⁴ Niinkuin karja astuu alas laaksoon, niin vei Herran Henki heidät lepoon. Niin sinä olet kansaasi johdattanut, tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen. ¹⁵ Katsele taivaasta, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet.

⁷ Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta', ⁸ vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin minä olin heidät karkoittanut'. Ja niin he saavat asua omassa maassansa."