Job 21:4 Cross References - FinnishPR

⁴ Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

⁹ Ja Mooses puhui näin israelilaisille; mutta he eivät kuulleet Moosesta tuskaantumisensa ja raskaan orjuutensa tähden.

¹⁶ Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden minä olen näin kauan puhunut."

²⁶ Ja kun Israelin kuningas käveli muurin päällä, huusi muuan vaimo hänelle ja sanoi: "Auta, herrani, kuningas". ²⁷ Hän vastasi: "Jollei Herra auta sinua, niin mistä minä hankin sinulle apua? Puimatantereeltako vai viinikuurnasta?"

¹¹ Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

¹¹ Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa. ¹² Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan? ¹³ Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani, ¹⁴ niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä. ¹⁵ Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun. ¹⁶ Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni. ¹⁷ Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, ¹⁸ tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki? ¹⁹ Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi? ²⁰ Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi? ²¹ Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."

¹ "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa, ² minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

¹ Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. (H22:2) Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? ² (H22:3) Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. ³ (H22:4) Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

¹¹ (H42:12) Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

³ (H77:4) Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela. ⁴ (H77:5) Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua. ⁵ (H77:6) Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia. ⁶ (H77:7) Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii: ⁷ (H77:8) Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota? ⁸ (H77:9) Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen? ⁹ (H77:10) Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.

¹ Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

² (H142:3) Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni. ³ (H142:4) Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.

³⁸ Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani".