Psalms 26:1 Cross References - Finnish

¹ Davidin Psalmi. Tuomitse minua, Herra; sillä minä olen vakuudessani vaeltanut: ja minä toivon Herraan, sentähden en minä livistele.

⁹ Hän varjelee pyhäin jalat, mutta jumalattomat pitää vaikenemaan pimeydessä; sillä oma suuri voima ei mitään auta.

¹⁵ (H24:16) Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon minun välilläni ja sinun: nähköön ja ratkaiskoon minun asiani, ja vapahtakoon minua sinun käsistäs.

³ Oi, Herra! muista että minä olen uskollisesti ja vaalla sydämellä vaeltanut sinun edessäs ja tehnyt, mikä sinulle otollinen ollut on! Ja Hiskia itki hartaasti.

⁵ (H 4:6) Uhratkaat vanhurskauden uhria, ja toivokaat Herran päälle.

⁸ (H 7:9) Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen.

² Joka vaeltaa ja tekee oikeuden, ja puhuu totuuden sydämestänsä;

⁷ Sillä Kuningas turvaa Herraan: ja Ylimmäisen laupiudessa ei hän horju.

² Minun Jumalani! sinuun minä turvaan, älä salli minua häväistä, ettei minun viholliseni iloitsisi minusta.

²¹ Vakuus ja oikeus varjelkoon minua; sillä minä odotan sinua.

¹¹ Mutta minä vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen!

⁷ Herra on minun väkevyyteni ja kilpeni, häneen minun sydämeni toivoo, ja minä olen autettu; ja minun sydämeni riemuitsee, ja minä kiitän häntä veisullani.

¹⁴ Mutta minä toivon sinuun, Herra, ja sanon: sinä olet minun Jumalani!

²⁴ Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.

³¹ Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

¹ Tuomitse minua, Jumala, ja ratkaise minun asiani armotointa kansaa vastaan, ja päästä minua kavaloista ja vääristä ihmisistä.

¹ Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla, (H54:2) Kuin Siphiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: David on lymyttänyt itsensä meidän tykönämme. (H52:3) Auta minua Jumala sinun nimelläs, ja saata minulle oikeus sinun väkevyydelläs.

² Hän ainoastaan on kallioni, minun autuuteni, minun varjelukseni, etten minä kovin kompastuisi.

⁶ Hän ainoastaan on kallioni ja autuuteni, hän varjelukseni, en minä kaadu.

¹⁸ Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

³ Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.

⁷ Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus! ⁸ Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!

⁷ Vanhurskas siveydessä vaeltaa; hänen lastensa käy hyvin hänen perässänsä.

²⁵ Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.

³ Mutta vähän minä sitä tottelen, että minä teiltä tuomitaan eli inhimilliseltä päivältä: ja en minä itsekään tuomitse minuani; ⁴ Sillä en minä tiedä mitään kanssani; mutta en minä sentähden vanhurskautettu ole, vaan Herra on se, joka minun tuomitsee. ⁵ Sentähden älkäät tuomitko ennen aikaa, siihenasti kuin Herra tulee, joka nekin valkeuteen saattaa, mitkä pimeydessä peitetyt ovat, ja ilmoittaa sydänten aivoitukset: ja silloin kukin saa kunnian Jumalalta. ⁶ Mutta näitä, rakkaat veljet, olen minä minustani ja Apollosta ulostoimittanut teidän tähtenne, että te meistä oppisitte, ettei kenkään enempää itsestänsä ajattelisi kuin kirjoitettu on, ettei yksikään teistä toistansa vastaan pidä jonkun tähden itsiänsä paisuttaman.

¹² Sillä se on meidän kerskauksemme, nimittäin meidän omantuntomme todistus, että me yksinkertaisuudessa ja Jumalan vakuudessa, ei lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa olemme maailmassa vaeltaneet, mutta enimmästi teidän tykönänne.

²³ Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),

⁵ Jotka Jumalan väellä uskon kautta autuuteen kätketään, joka sitä varten valmistettu on, että se viimeisellä ajalla ilmi tulis.

¹⁰ Sentähden, rakkaat veljet, ahkeroitkaat paremmin sitä, että te teidän kutsumisenne ja valitsemisenne vahvistaisitte; sillä jos te sen teette, niin ette suinkaan koskaan kompastu.