Micah 7:15 Cross References - Finnish

¹⁵ Minä annan heidän ihmeitä nähdä, niinkuin muinen, kuin he Egyptin maalta läksivät.

²⁰ Silloin minä ojennan käteni, ja lyön Egyptin kaikkinaisilla minun ihmeilläni, joita minä tekevä olen heidän keskellänsä, ja sitte pitää hänen teidät päästämän.

²² Herra sanoo: minä palautan (muutamat) lihavista; meren syvyydestä minä heitä palautan,

¹² Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla. ¹³ Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion. ¹⁴ Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla. ¹⁵ Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä. ¹⁶ Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat. ¹⁷ Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa. ¹⁸ He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa. ¹⁹ He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa? ²⁰ Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa? ²¹ Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle, ²² Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa. ²³ Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet, ²⁴ Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää. ²⁵ He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi. ²⁶ Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen, ²⁷ Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä, ²⁸ Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat. ²⁹ Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa, ³⁰ Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa, ³¹ Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi. ³² Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä. ³³ Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain. ³⁴ Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö, ³⁵ Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa. ³⁶ Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä. ³⁷ Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa. ³⁸ Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään. ³⁹ Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja. ⁴⁰ Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa? ⁴¹ Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa. ⁴² Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista: ⁴³ Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla, ⁴⁴ Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda: ⁴⁵ Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat; ⁴⁶ Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille; ⁴⁷ Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä; ⁴⁸ Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella; ⁴⁹ Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä; ⁵⁰ Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti; ⁵¹ Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa, ⁵² Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa, ⁵³ Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri. ⁵⁴ Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli. ⁵⁵ Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua. ⁵⁶ Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa. ⁵⁷ Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi. ⁵⁸ Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla. ⁵⁹ Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin, ⁶⁰ Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti, ⁶¹ Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin. ⁶² Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan. ⁶³ Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi. ⁶⁴ Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet, ⁶⁵ Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta, ⁶⁶ Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä, ⁶⁷ Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa. ⁶⁸ Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti, ⁶⁹ Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan, ⁷⁰ Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta. ⁷¹ Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä. ⁷² Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

¹⁶ Ja rata on oleva hänen jääneelle kansallensa, joka Assyrialaisilta jätetty oli; niinkuin Israelille silloin tapahtui, kuin hän Egyptistä läksi.

⁹ Ylös, ylös, pue päälles väkevyyttä, sinä Herran käsivarsi; ylös, niinkuin muinen vanhaan aikaan. Etkös se ole, joka löit ylpiän, ja haavoitit lohikärmeen?

¹¹ Ja hänen kansansa muisti taas entisiä Moseksen aikoja. Kussa siis nyt se on, joka heidät vei ulos merestä laumansa paimenen kanssa? Kussa on se, joka Pyhän Henkensä heidän sekaansa antoi; ¹² Joka oikialla kädellänsä Moseksen vei, kunniallisella käsivarrellansa; joka vedet jakoi heidän edellänsä, tehdäksensä itsellensä ijankaikkista nimeä; ¹³ Joka heitä vei syvyyden kautta, niinkuin hevoset korvessa, ilman kompastumata. ¹⁴ Niinkuin karjan, joka kedolle menee, saatti Herran Henki heidät lepoon, niin sinä myös kansas johdatit, tehdäkses itselles ijankaikkista nimeä. ¹⁵ Niin katso nyt taivasta, ja katso tänne alas pyhästä ja kunniallisesta asuinsiastas. Kusssa nyt on kiivautes ja voimas? sinun suuri sydämellinen laupiutes kovennetaan minua vastaan.

⁷ Sentähden katso, se aika tulee, sanoo Herra, ettei heidän pidä enään sanoman: niin totta kuin Herra elää, joka Israelin lapset johdatti Egyptin maalta; ⁸ Vaan niin totta kuin Herra elää, joka Israelin huoneen siemenen toi ulos ja johdatti pohjoisesta maasta ja kaikista maakunnista, joihin minä heidät ajanut olin; niin että he nyt saavat asua omassa maassansa.