Job 20:2 Cross References - Finnish

² Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.

² Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

¹⁹ Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.

³ Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.

¹³ Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu. ¹⁴ Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte. ¹⁵ He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua. ¹⁶ Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään. ¹⁷ Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni. ¹⁸ Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani. ¹⁹ Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee. ²⁰ Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

²² Sillä minä sanoin pikaisuudessani: minä olen sinun silmäis edestä sysätty pois: kuitenkin kuulit sinä rukoukseni äänen, koska minä sinun tykös huusin.

² Minä tulin mykäksi, vaikenemisella vaikenin hyvästä; mutta minun murheeni lisääntyi. ³ Minun sydämeni on palava minussa, ja kuin minä sitä ajattelen, niin minä sytyn: minä puhun kielelläni.

¹¹ Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.

²⁹ Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.

²⁰ Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

⁹ Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen.

⁹ Niin minä sanoin: en minä tahdo enään ajatella hänen päällensä, enkä tahdo enään saarnata hänen nimeensä; mutta minun sydämessäni oli niinkuin polttavainen tuli, suljettu minun luissani, niin että minä suutuin kärsimästä, enkä enää voinut.

²⁵ Ja hän kohta meni sisälle kiiruusti kuninkaan tykö, anoi sanoen: minä tahdon, ettäs minulle annat juuri nyt Johannes Kastajan pään vadissa.

² Sillä minä annan heille todistuksen, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen.

¹⁹ Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan;