Psalms 99:1-119:176 Herra on kuningas, vaviskoot kansat-hän, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat-huojukoon maa.

FinnishPR⁽ⁱ⁾ ¹ Herra on kuningas, vaviskoot kansat-hän, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat-huojukoon maa. ² Suuri on Herra Siionissa, hän on korkea yli kaikkien kansojen. ³ He ylistävät sinun suurta ja peljättävää nimeäsi. Hän on pyhä. ⁴ Se on kuninkaan voima, että hän rakastaa oikeutta. Sinä olet saattanut oikeuden voimaan, sinä toimitat oikeuden ja vanhurskauden Jaakobissa. ⁵ Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen jalkainsa astinlaudan eteen. Hän on pyhä. ⁶ Mooses ja Aaron hänen pappiensa joukossa ja Samuel niiden joukossa, jotka avuksi huusivat hänen nimeänsä, he huusivat Herraa, ja hän vastasi heille. ⁷ Hän puhui heille pilvenpatsaasta; he noudattivat hänen todistuksiansa ja käskyjä, jotka hän oli heille antanut. ⁸ Herra, meidän Jumalamme, sinä vastasit heille, olit heille anteeksiantava Jumala, vaikka sinä heidän pahat tekonsa kostit. ⁹ Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, rukoilkaa kumartuneina hänen pyhää vuortansa kohti; sillä Herra, meidän Jumalamme, on pyhä. ¹⁰⁰ ¹ Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. ² Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. ³ Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat. ⁴ Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä. ⁵ Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen. ¹⁰¹ ¹ Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan. ² Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä. ³ En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. ⁴ Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää. ⁵ Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä. ⁶ Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani. ⁷ Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä. ⁸ Joka aamu minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista. ¹⁰² ¹ Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi. ² (H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle. ³ (H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. ⁴ (H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. ⁵ (H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. ⁶ (H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. ⁷ (H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. ⁸ (H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. ⁹ (H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä ¹⁰ (H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. ¹¹ (H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. ¹² (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. ¹³ (H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. ¹⁴ (H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. ¹⁵ (H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, ¹⁶ (H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, ¹⁷ (H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. ¹⁸ (H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, ¹⁹ (H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, ²⁰ (H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, ²¹ (H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, ²² (H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. ²³ (H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. ²⁴ (H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. ²⁵ (H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. ²⁶ (H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. ²⁷ (H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. ²⁸ (H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi. ¹⁰³ ¹ Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. ² Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, ³ hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, ⁴ joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, ⁵ joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. ⁶ Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. ⁷ Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa. ⁸ Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. ⁹ Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. ¹⁰ Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. ¹¹ Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. ¹² Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. ¹³ Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. ¹⁴ Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. ¹⁵ Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. ¹⁶ Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. ¹⁷ Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, ¹⁸ niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. ¹⁹ Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia. ²⁰ Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen. ²¹ Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette. ²² Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa. ¹⁰⁴ ¹ Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. ² Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; ³ sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä. ⁴ Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit. ⁵ Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. ⁶ Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. ⁷ Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; ⁸ vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. ⁹ Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata. ¹⁰ Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat. ¹¹ Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat. ¹² Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä. ¹³ Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. ¹⁴ Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän ¹⁵ ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. ¹⁶ Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. ¹⁷ Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä. ¹⁸ Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja. ¹⁹ Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa. ²⁰ Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet. ²¹ Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa. ²² Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata. ²³ Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti. ²⁴ Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. ²⁵ Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä. ²⁶ Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään. ²⁷ Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. ²⁸ Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. ²⁹ Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. ³⁰ Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon. ³¹ Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita, ³² hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat. ³³ Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän. ³⁴ Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa. ³⁵ Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja! ¹⁰⁵ ¹ Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa. ² Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä. ³ Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. ⁴ Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. ⁵ Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita, ⁶ te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. ⁷ Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. ⁸ Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin, ⁹ liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan. ¹⁰ Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi. ¹¹ Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne". ¹² Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä. ¹³ Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan. ¹⁴ Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: ¹⁵ "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni". ¹⁶ Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen, ¹⁷ oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi. ¹⁸ Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, ¹⁹ siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi. ²⁰ Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti. ²¹ Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi, ²² sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille. ²³ Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan. ²⁴ Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä. ²⁵ Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan. ²⁶ Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut. ²⁷ Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa. ²⁸ Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa. ²⁹ Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat. ³⁰ Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten. ³¹ Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa. ³² Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa. ³³ Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa. ³⁴ Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko; ³⁵ ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa. ³⁶ Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset. ³⁷ Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista. ³⁸ Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä. ³⁹ Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä. ⁴⁰ He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä. ⁴¹ Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan. ⁴² Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa. ⁴³ Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan. ⁴⁴ Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt, ⁴⁵ että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja! ¹⁰⁶ ¹ Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ² Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä? ³ Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden! ⁴ Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi, ⁵ että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa. ⁶ Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat. ⁷ Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla. ⁸ Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi. ⁹ Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa. ¹⁰ Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta. ¹¹ Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle. ¹² Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään. ¹³ Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa. ¹⁴ Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa. ¹⁵ Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin. ¹⁶ Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan. ¹⁷ Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion. ¹⁸ Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat. ¹⁹ He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa; ²⁰ he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan. ²¹ He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja, ²² ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla. ²³ Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta. ²⁴ He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa. ²⁵ He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä. ²⁶ Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa, ²⁷ kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin. ²⁸ He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja. ²⁹ He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan. ³⁰ Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi. ³¹ Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti. ³² He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä. ³³ Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti. ³⁴ He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää, ³⁵ vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa. ³⁶ He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula. ³⁷ Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille. ³⁸ He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista. ³⁹ Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa. ⁴⁰ Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa. ⁴¹ Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä. ⁴² Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle. ⁴³ Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden. ⁴⁴ Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa. ⁴⁵ Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa. ⁴⁶ Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen. ⁴⁷ Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme. ⁴⁸ Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!" ¹⁰⁷ ¹ Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ² Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta ³ ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta. ⁴ He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia. ⁵ Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä. ⁶ Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. ⁷ Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin. ⁸ Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. ⁹ Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä. ¹⁰ He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, ¹¹ koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. ¹² Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. ¹³ Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. ¹⁴ Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa. ¹⁵ Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. ¹⁶ Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat. ¹⁷ He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden. ¹⁸ Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja. ¹⁹ Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. ²⁰ Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta. ²¹ Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. ²² Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään. ²³ He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. ²⁴ He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. ²⁵ Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. ²⁶ He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. ²⁷ He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. ²⁸ Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. ²⁹ Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. ³⁰ He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. ³¹ Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. ³² Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt. ³³ Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi, ³⁴ hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden. ³⁵ Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi. ³⁶ Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa. ³⁷ Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän. ³⁸ Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa. ³⁹ Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla, ⁴⁰ niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa, ⁴¹ hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat. ⁴² Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa. ⁴³ Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja. ¹⁰⁸ ¹ Laulu; Daavidin virsi. (H108:2) Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni. ² (H108:3) Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon. ³ (H108:4) Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä. ⁴ (H108:5) Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti. ⁵ (H108:6) Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan. ⁶ (H108:7) Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle. ⁷ (H108:8) Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson. ⁸ (H108:9) Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani. ⁹ (H108:10) Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta. ¹⁰ (H108:11) Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin? ¹¹ (H108:12) Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa! ¹² (H108:13) Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu. ¹³ (H108:14) Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan. ¹⁰⁹ ¹ Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti. ² Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä. ³ Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan. ⁴ Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen. ⁵ He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla. ⁶ Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa. ⁷ Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. ⁸ Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa. ⁹ Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. ¹⁰ Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta. ¹¹ Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä. ¹² Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa. ¹³ Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa. ¹⁴ Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois. ¹⁵ Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä. ¹⁶ Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet. ¹⁷ Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. ¹⁸ Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy. ¹⁹ Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy. ²⁰ Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan. ²¹ Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut. ²² Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani. ²³ Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka. ²⁴ Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi. ²⁵ Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä. ²⁶ Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen; ²⁷ ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit. ²⁸ Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita. ²⁹ Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta. ³⁰ Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä. ³¹ Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat. ¹¹⁰ ¹ Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi". ² Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä. ³ Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta. ⁴ Herra on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan". ⁵ Herra on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. ⁶ Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla; hän murskaa päitä laajalti maan päällä. ⁷ Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä. ¹¹¹ ¹ Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni hurskasten kokouksessa ja seurakunnassa. ² Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat. ³ Kunnialliset ja korkeat ovat hänen työnsä, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti. ⁴ Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on Herra. ⁵ Hän antaa ruuan pelkääväisillensä, hän muistaa liittonsa iankaikkisesti. ⁶ Hän ilmoitti kansallensa tekojensa voiman, hän antoi heille pakanain perintöosan. ⁷ Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. ⁸ Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa. ⁹ Hän lähetti kansallensa lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi; pyhä ja peljättävä on hänen nimensä. ¹⁰ Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti. ¹¹² ¹ Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä! ² Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi. ³ Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti. ⁴ Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas. ⁵ Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan. ⁶ Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa. ⁷ Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. ⁸ Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan. ⁹ Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa. ¹⁰ Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin. ¹¹³ ¹ Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä. ² Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti. ³ Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty. ⁴ Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa. ⁵ Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu ⁶ ja katsoo syvälle-taivaassa ja maassa? ⁷ Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän ⁸ asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle, ⁹ joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja! ¹¹⁴ ¹ Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin suku vieraskielisestä kansasta, ² silloin Juuda tuli hänen pyhäkökseen, Israel hänen valtakunnaksensa. ³ Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin. ⁴ Vuoret hyppivät niinkuin oinaat, kukkulat niinkuin lammasten karitsat. ⁵ Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin? ⁶ Te vuoret, miksi hypitte kuin oinaat, te kukkulat, kuin lammasten karitsat? ⁷ Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä, ⁸ joka muuttaa kallion vesilammikoksi, kovan kiven vesilähteeksi. ¹¹⁵ ¹ Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden. ² Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" ³ Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. ⁴ Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. ⁵ Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. ⁶ Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne. ⁷ Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta. ⁸ Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin. ⁹ Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. ¹⁰ Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. ¹¹ Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. ¹² Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua, ¹³ hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin. ¹⁴ Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne. ¹⁵ Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan. ¹⁶ Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille. ¹⁷ Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. ¹⁸ Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja! ¹¹⁶ ¹ Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; ² sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. ³ Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. ⁴ Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!" ⁵ Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias. ⁶ Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua. ⁷ Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin. ⁸ Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta. ⁹ Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa. ¹⁰ Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu. ¹¹ Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita". ¹² Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? ¹³ Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä. ¹⁴ Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä. ¹⁵ Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema. ¹⁶ Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni. ¹⁷ Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä. ¹⁸ Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä ¹⁹ Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja! ¹¹⁷ ¹ Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää häntä, kaikki kansat. ² Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja! ¹¹⁸ ¹ Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ² Näin sanokoon Israel; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ³ Näin sanokoon Aaronin suku; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ⁴ Näin sanokoot ne, jotka Herraa pelkäävät; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ⁵ Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan. ⁶ Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä? ⁷ Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella vihamiehiäni. ⁸ Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin. ⁹ Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin. ¹⁰ Kaikki pakanat piirittivät minua-Herran nimessä minä lyön heidät maahan. ¹¹ He piirittivät minua joka taholta-Herran nimessä minä lyön heidät maahan. ¹² Niinkuin mehiläiset he minua piirittivät-he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä minä lyön heidät maahan. ¹³ Sinä sysäsit minua kovasti, että kaatuisin, mutta Herra auttoi minua. ¹⁴ Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi. ¹⁵ Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja. ¹⁶ Herran oikea käsi korottaa, Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja. ¹⁷ En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä. ¹⁸ Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut. ¹⁹ Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa. ²⁰ Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle. ²¹ Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi. ²² Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. ²³ Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme. ²⁴ Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. ²⁵ Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! ²⁶ Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta. ²⁷ Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa. Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti. ²⁸ Sinä olet minun Jumalani, ja sinua minä kiitän. Minun Jumalani, sinua minä kunnioitan. ²⁹ Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ¹¹⁹ ¹ Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! ² Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä, ³ jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään! ⁴ Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin. ⁵ Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi! ⁶ Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi. ⁷ Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet. ⁸ Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää. ⁹ Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi. ¹⁰ Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi. ¹¹ Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan. ¹² Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi. ¹³ Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet. ¹⁴ Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta. ¹⁵ Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi. ¹⁶ Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota. ¹⁷ Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi. ¹⁸ Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä. ¹⁹ Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi. ²⁰ Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi. ²¹ Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi. ²² Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin. ²³ Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi. ²⁴ Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani. ²⁵ Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen. ²⁶ Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi. ²⁷ Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi. ²⁸ Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen. ²⁹ Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi. ³⁰ Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi. ³¹ Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään. ³² Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni. ³³ Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti. ³⁴ Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni. ³⁵ Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan. ³⁶ Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen. ³⁷ Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi. ³⁸ Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville. ³⁹ Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät. ⁴⁰ Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi. ⁴¹ Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen, ⁴² että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan. ⁴³ Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni. ⁴⁴ Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti. ⁴⁵ Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn. ⁴⁶ Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu. ⁴⁷ Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat. ⁴⁸ Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi. ⁴⁹ Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon. ⁵⁰ Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa. ⁵¹ Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea. ⁵² Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen. ⁵³ Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi. ⁵⁴ Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa. ⁵⁵ Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi. ⁵⁶ Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi. ⁵⁷ Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi. ⁵⁸ Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan. ⁵⁹ Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen. ⁶⁰ Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi. ⁶¹ Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi. ⁶² Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista. ⁶³ Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi. ⁶⁴ Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi. ⁶⁵ Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra. ⁶⁶ Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni. ⁶⁷ Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi. ⁶⁸ Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi. ⁶⁹ Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni. ⁷⁰ Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi. ⁷¹ Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi. ⁷² Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata. ⁷³ Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi. ⁷⁴ Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi. ⁷⁵ Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt. ⁷⁶ Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut. ⁷⁷ Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni. ⁷⁸ Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi. ⁷⁹ Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat. ⁸⁰ Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi. ⁸¹ Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni. ⁸² Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: "Milloin lohdutat minua?" ⁸³ Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota. ⁸⁴ Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani? ⁸⁵ Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan. ⁸⁶ Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua. ⁸⁷ He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi. ⁸⁸ Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia. ⁸⁹ Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa. ⁹⁰ Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy. ⁹¹ Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi. ⁹² Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni. ⁹³ En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat. ⁹⁴ Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn. ⁹⁵ Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi. ⁹⁶ Kaikella täydellisellä on rajansa-sen olen nähnyt-mutta sinun käskysi ovat ylen avarat. ⁹⁷ Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. ⁹⁸ Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti. ⁹⁹ Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. ¹⁰⁰ Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi. ¹⁰¹ Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi. ¹⁰² Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua. ¹⁰³ Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. ¹⁰⁴ Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. ¹⁰⁵ Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. ¹⁰⁶ Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia. ¹⁰⁷ Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen. ¹⁰⁸ Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi. ¹⁰⁹ Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota. ¹¹⁰ Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy. ¹¹¹ Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo. ¹¹² Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti. ¹¹³ Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan. ¹¹⁴ Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni. ¹¹⁵ Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin. ¹¹⁶ Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään. ¹¹⁷ Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi. ¹¹⁸ Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha. ¹¹⁹ Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi. ¹²⁰ Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi. ¹²¹ Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin. ¹²² Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa. ¹²³ Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi. ¹²⁴ Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi. ¹²⁵ Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin. ¹²⁶ On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi. ¹²⁷ Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa. ¹²⁸ Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan. ¹²⁹ Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin. ¹³⁰ Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä. ¹³¹ Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi. ¹³² Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat. ¹³³ Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita. ¹³⁴ Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi. ¹³⁵ Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi. ¹³⁶ Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta. ¹³⁷ Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat. ¹³⁸ Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa. ¹³⁹ Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi. ¹⁴⁰ Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä. ¹⁴¹ Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi. ¹⁴² Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus. ¹⁴³ Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni. ¹⁴⁴ Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin. ¹⁴⁵ Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin. ¹⁴⁶ Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi. ¹⁴⁷ Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni. ¹⁴⁸ Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi. ¹⁴⁹ Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan. ¹⁵⁰ Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. ¹⁵¹ Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet. ¹⁵² Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi. ¹⁵³ Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi. ¹⁵⁴ Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen. ¹⁵⁵ Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi. ¹⁵⁶ Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan. ¹⁵⁷ Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea. ¹⁵⁸ Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi. ¹⁵⁹ Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen. ¹⁶⁰ Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti. ¹⁶¹ Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi. ¹⁶² Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut. ¹⁶³ Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan. ¹⁶⁴ Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden. ¹⁶⁵ Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule. ¹⁶⁶ Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi. ¹⁶⁷ Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan. ¹⁶⁸ Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi. ¹⁶⁹ Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen. ¹⁷⁰ Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan. ¹⁷¹ Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi. ¹⁷² Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat. ¹⁷³ Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi. ¹⁷⁴ Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni. ¹⁷⁵ Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot. ¹⁷⁶ Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.