Psalms 83:1-119:176 Laulu, Aasafin virsi. (:2) Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.

FinnishPR⁽ⁱ⁾ ¹ Laulu, Aasafin virsi. (H83:2) Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa. ² (H83:3) Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä. ³ (H83:4) Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan. ⁴ (H83:5) He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta". ⁵ (H83:6) Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan: ⁶ (H83:7) Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset, ⁷ (H83:8) Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat. ⁸ (H83:9) Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. Sela. ⁹ (H83:10) Tee heille, niinkuin teit Midianille, niinkuin Siiseralle, niinkuin Jaabinille Kiison-joen rannalla. ¹⁰ (H83:11) Heidät tuhottiin Eendorissa, he joutuivat lannaksi maahan. ¹¹ (H83:12) Anna heidän ylhäisillensä käydä, niinkuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinaillensa niinkuin Seballe ja Salmunnalle, ¹² (H83:13) koska he sanovat: "Anastakaamme itsellemme Jumalan asunnot". ¹³ (H83:14) Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi, kuiviksi korsiksi tuulen viedä. ¹⁴ (H83:15) Niinkuin kulovalkea metsää polttaa, niinkuin liekit kärventävät vuoria, ¹⁵ (H83:16) niin aja sinä heitä rajuilmallasi ja kauhistuta heitä tuulispäälläsi. ¹⁶ (H83:17) Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra. ¹⁷ (H83:18) Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot. ¹⁸ (H83:19) Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa. ⁸⁴ ¹ Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; koorahilaisten virsi. (H84:2) Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! ² (H84:3) Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti. ³ (H84:4) Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. ⁴ (H84:5) Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela. ⁵ (H84:6) Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! ⁶ (H84:7) Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. ⁷ (H84:8) He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa. ⁸ (H84:9) Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela. ⁹ (H84:10) Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja. ¹⁰ (H84:11) Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa. ¹¹ (H84:12) Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. ¹² (H84:13) Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa! ⁸⁵ ¹ Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. (H85:2) Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon. ² (H85:3) Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela. ³ (H85:4) Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta. ⁴ (H85:5) Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin. ⁵ (H85:6) Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun? ⁶ (H85:7) Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa? ⁷ (H85:8) Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille. ⁸ (H85:9) Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen. ⁹ (H85:10) Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu. ¹⁰ (H85:11) Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa, ¹¹ (H85:12) uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta. ¹² (H85:13) Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. ¹³ (H85:14) Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä. ⁸⁶ ¹ Daavidin rukous. Kallista, Herra, korvasi minun puoleeni ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä. ² Varjele minun sieluni, sillä minä olen hurskas; sinä, minun Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa. ³ Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää. ⁴ Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni. ⁵ Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat. ⁶ Ota, Herra, korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä. ⁷ Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle. ⁸ Ei ole sinun vertaistasi, Herra, jumalien joukossa, eikä ole vertaa sinun töillesi. ⁹ Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edessäsi, Herra, ja kunnioittavat sinun nimeäsi. ¹⁰ Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala. ¹¹ Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin. ¹² Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti; ¹³ sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä. ¹⁴ Jumala, julkeat ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua silmäinsä edessä. ¹⁵ Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa. ¹⁶ Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijattaresi poikaa. ¹⁷ Tee merkki minulle, minun hyväkseni. Häpeäksensä minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra, minua autat ja lohdutat. ⁸⁷ ¹ Koorahilaisten virsi, laulu. Pyhille vuorille perustamaansa kaupunkia, ² Siionin portteja, Herra rakastaa enemmän kuin Jaakobin kaikkia muita asuinsijoja. ³ On kunniakasta, mitä sinusta sanotaan, sinä Jumalan kaupunki: -Sela. - ⁴ "Minä mainitsen tunnustajikseni Rahabin ja Baabelin; katso, Filisteasta, Tyyrosta ja Etiopiasta minä mainitsen: Sekin on syntynyt siellä." ⁵ Mutta Siionista sanotaan: "Joka-ainoa on syntynyt siellä". Sitä Korkein itse vahvana pitää. ⁶ Herra luettelee, kirjoittaessaan kirjaan kansat: "Tämäkin on syntynyt siellä". Sela. ⁷ Veisaten, karkeloiden sanotaan: "Kaikki minun lähteeni ovat sinussa". ⁸⁸ ¹ Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. (H88:2) Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi. ² (H88:3) Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen. ³ (H88:4) Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. ⁴ (H88:5) Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa. ⁵ (H88:6) Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut. ⁶ (H88:7) Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin. ⁷ (H88:8) Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela. ⁸ (H88:9) Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos. ⁹ (H88:10) Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi. ¹⁰ (H88:11) Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela. ¹¹ (H88:12) Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi? ¹² (H88:13) Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa? ¹³ (H88:14) Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi. ¹⁴ (H88:15) Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta? ¹⁵ (H88:16) Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton. ¹⁶ (H88:17) Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut. ¹⁷ (H88:18) Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua. ¹⁸ (H88:19) Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani. ⁸⁹ ¹ Esrahilaisen Eetanin mietevirsi. (H89:2) Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen. ² (H89:3) Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. - ³ (H89:4) "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut: ⁴ (H89:5) 'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". Sela. ⁵ (H89:6) Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi. ⁶ (H89:7) Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra? ⁷ (H89:8) Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat. ⁸ (H89:9) Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa sinun vertaisesi, Herra? Ja sinun uskollisuutesi ympäröitsee sinua. ⁹ (H89:10) Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat. ¹⁰ (H89:11) Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen; väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle. ¹¹ (H89:12) Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa; maanpiirin täysinensä sinä olet perustanut. ¹² (H89:13) Sinä loit pohjoisen ja etelän; sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon. ¹³ (H89:14) Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on sinun kätesi, korotettu sinun oikea kätesi. ¹⁴ (H89:15) Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä. ¹⁵ (H89:16) Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra! ¹⁶ (H89:17) He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan. ¹⁷ (H89:18) Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme. ¹⁸ (H89:19) Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa. ¹⁹ (H89:20) Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni: ²⁰ (H89:21) minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni. ²¹ (H89:22) Minun käteni on lujasti tukeva häntä, minun käsivarteni on häntä vahvistava. ²² (H89:23) Ei vihollinen yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra; ²³ (H89:24) vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan. ²⁴ (H89:25) Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa. ²⁵ (H89:26) Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä. ²⁶ (H89:27) Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'. ²⁷ (H89:28) Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi. ²⁸ (H89:29) Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja. ²⁹ (H89:30) Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät. ³⁰ (H89:31) Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan, ³¹ (H89:32) jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni, ³² (H89:33) niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla; ³³ (H89:34) mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani. ³⁴ (H89:35) En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt. ³⁵ (H89:36) Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele: ³⁶ (H89:37) 'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko, ³⁷ (H89:38) se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen'." Sela. ³⁸ (H89:39) Ja kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi ja pidit häntä halpana ja olet vihastunut häneen. ³⁹ (H89:40) Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan. ⁴⁰ (H89:41) Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa. ⁴¹ (H89:42) Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet, hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi. ⁴² (H89:43) Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehillensä. ⁴³ (H89:44) Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä. ⁴⁴ (H89:45) Sinä olet tehnyt hänen loistostansa lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa. ⁴⁵ (H89:46) Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. Sela. ⁴⁶ (H89:47) Kuinka kauan sinä, Herra, itsesi yhäti kätket? Kuinka kauan sinun vihasi tulena palaa? ⁴⁷ (H89:48) Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset. ⁴⁸ (H89:49) Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? Sela. ⁴⁹ (H89:50) Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi, jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille? ⁵⁰ (H89:51) Ajattele, Herra, palvelijaisi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy povessani kestää, ⁵¹ (H89:52) kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun voideltusi askeleita. ⁵² (H89:53) Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen. ⁹⁰ ¹ Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. ² Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala. ³ Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset". ⁴ Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki. ⁵ Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa: ⁶ aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu. ⁷ Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois. ⁸ Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen. ⁹ Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus. ¹⁰ Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois. ¹¹ Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi? ¹² Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen. ¹³ Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi. ¹⁴ Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme. ¹⁵ Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet. ¹⁶ Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi. ¹⁷ Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn. ⁹¹ ¹ Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, ² se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". ³ Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. ⁴ Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. ⁵ Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, ⁶ et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. ⁷ Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. ⁸ Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. - ⁹ Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". -Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. ¹⁰ Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. ¹¹ Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. ¹² He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. ¹³ Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. - ¹⁴ "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. ¹⁵ Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. ¹⁶ Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen." ⁹² ¹ Virsi, sapatinpäivä-laulu. (H92:2) Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein, ² (H92:3) aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi ³ (H92:4) kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen. ⁴ (H92:5) Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista. ⁵ (H92:6) Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät. ⁶ (H92:7) Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä älyä tomppeli. ⁷ (H92:8) Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä. ⁸ (H92:9) Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti. ⁹ (H92:10) Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, katso, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajallensa. ¹⁰ (H92:11) Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; minut voidellaan tuoreella öljyllä. ¹¹ (H92:12) Ja iloiten minun silmäni katsovat vainoojiani, minun korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan. ¹² (H92:13) Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri. ¹³ (H92:14) He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa. ¹⁴ (H92:15) Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ¹⁵ (H92:16) ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole. ⁹³ ¹ Herra on kuningas. Hän on pukenut itsensä korkeudella. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. ² Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, hamasta iankaikkisuudesta olet sinä. ³ Vesivirrat nostavat, Herra, vesivirrat nostavat pauhinansa, niin, vesivirrat nostavat kuohunsa. ⁴ Mutta yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen. ⁵ Sinun todistuksesi ovat aivan vahvat, pyhyys on sinun huoneellesi arvollinen, Herra, hamaan aikojen loppuun. ⁹⁴ ¹ Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa. ² Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa. ³ Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita? ⁴ Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät. ⁵ Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat. ⁶ He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja. ⁷ Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa". ⁸ Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne? ⁹ Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi? ¹⁰ Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon? ¹¹ Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys. ¹² Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi, ¹³ antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta! ¹⁴ Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä, ¹⁵ vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä. ¹⁶ Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan? ¹⁷ Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa. ¹⁸ Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee. ¹⁹ Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni. ²⁰ Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla, ²¹ ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri? ²² Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni. ²³ Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät. ⁹⁵ ¹ Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle. ² Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä. ³ Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien. ⁴ Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat. ⁵ Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet. ⁶ Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen. ⁷ Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä: ⁸ "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa, ⁹ jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni. ¹⁰ Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'. ¹¹ Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'." ⁹⁶ ¹ Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa. ² Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa, ³ ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa. ⁴ Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain. ⁵ Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat. ⁶ Herraus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä, kiitos ja ylistys hänen pyhäkössänsä. ⁷ Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys. ⁸ Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja, tulkaa hänen esikartanoihinsa. ⁹ Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa. ¹⁰ Sanokaa pakanain seassa: "Herra on kuningas". Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan. ¹¹ Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on. ¹² Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on, riemuitkoot silloin kaikki metsän puut ¹³ Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessansa. ⁹⁷ ¹ Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on. ² Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus. ³ Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa hänen vihollisensa, yltympäri. ⁴ Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee. ⁵ Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä. ⁶ Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. ⁷ Kaikki kuvain kumartajat joutuvat häpeään, kaikki, jotka epäjumalista kerskaavat. Kumartakaa häntä, kaikki jumalat. ⁸ Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi, Herra. ⁹ Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalain. ¹⁰ Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa. ¹¹ Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo. ¹² Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä. ⁹⁸ ¹ Virsi. Veisatkaa Herralle uusi virsi, sillä hän on ihmeitä tehnyt. Hän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsivarrellansa. ² Herra on tehnyt tiettäväksi pelastustekonsa, hän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain silmien edessä. ³ Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimoa kohtaan; kaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pelastusteot. ⁴ Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta. ⁵ Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla-kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä, ⁶ vaskitorvilla ja pasunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä. ⁷ Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. ⁸ Paukuttakoot käsiänsä virrat, ja vuoret yhdessä riemuitkoot ⁹ Herran edessä; sillä hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat oikeuden mukaan. ⁹⁹ ¹ Herra on kuningas, vaviskoot kansat-hän, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat-huojukoon maa. ² Suuri on Herra Siionissa, hän on korkea yli kaikkien kansojen. ³ He ylistävät sinun suurta ja peljättävää nimeäsi. Hän on pyhä. ⁴ Se on kuninkaan voima, että hän rakastaa oikeutta. Sinä olet saattanut oikeuden voimaan, sinä toimitat oikeuden ja vanhurskauden Jaakobissa. ⁵ Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa hänen jalkainsa astinlaudan eteen. Hän on pyhä. ⁶ Mooses ja Aaron hänen pappiensa joukossa ja Samuel niiden joukossa, jotka avuksi huusivat hänen nimeänsä, he huusivat Herraa, ja hän vastasi heille. ⁷ Hän puhui heille pilvenpatsaasta; he noudattivat hänen todistuksiansa ja käskyjä, jotka hän oli heille antanut. ⁸ Herra, meidän Jumalamme, sinä vastasit heille, olit heille anteeksiantava Jumala, vaikka sinä heidän pahat tekonsa kostit. ⁹ Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, rukoilkaa kumartuneina hänen pyhää vuortansa kohti; sillä Herra, meidän Jumalamme, on pyhä. ¹⁰⁰ ¹ Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. ² Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. ³ Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat. ⁴ Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä. ⁵ Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen. ¹⁰¹ ¹ Daavidin virsi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan. ² Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä. ³ En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. ⁴ Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää. ⁵ Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan; jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä. ⁶ Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani. ⁷ Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä. ⁸ Joka aamu minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista. ¹⁰² ¹ Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi. ² (H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle. ³ (H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. ⁴ (H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. ⁵ (H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. ⁶ (H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. ⁷ (H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. ⁸ (H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. ⁹ (H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä ¹⁰ (H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. ¹¹ (H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. ¹² (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. ¹³ (H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. ¹⁴ (H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. ¹⁵ (H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, ¹⁶ (H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, ¹⁷ (H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. ¹⁸ (H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, ¹⁹ (H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, ²⁰ (H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, ²¹ (H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, ²² (H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. ²³ (H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. ²⁴ (H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. ²⁵ (H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. ²⁶ (H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. ²⁷ (H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. ²⁸ (H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi. ¹⁰³ ¹ Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. ² Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, ³ hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, ⁴ joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, ⁵ joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. ⁶ Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. ⁷ Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa. ⁸ Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. ⁹ Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. ¹⁰ Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. ¹¹ Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. ¹² Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. ¹³ Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. ¹⁴ Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. ¹⁵ Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. ¹⁶ Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. ¹⁷ Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, ¹⁸ niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. ¹⁹ Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia. ²⁰ Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen. ²¹ Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette. ²² Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa. ¹⁰⁴ ¹ Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. ² Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; ³ sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä. ⁴ Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit. ⁵ Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. ⁶ Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. ⁷ Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; ⁸ vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. ⁹ Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata. ¹⁰ Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat. ¹¹ Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat. ¹² Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä. ¹³ Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. ¹⁴ Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän ¹⁵ ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. ¹⁶ Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. ¹⁷ Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä. ¹⁸ Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja. ¹⁹ Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa. ²⁰ Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet. ²¹ Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa. ²² Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata. ²³ Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti. ²⁴ Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. ²⁵ Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä. ²⁶ Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään. ²⁷ Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. ²⁸ Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. ²⁹ Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. ³⁰ Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon. ³¹ Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita, ³² hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat. ³³ Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän. ³⁴ Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa. ³⁵ Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja! ¹⁰⁵ ¹ Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa. ² Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä. ³ Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. ⁴ Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. ⁵ Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita, ⁶ te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. ⁷ Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. ⁸ Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin, ⁹ liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan. ¹⁰ Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi. ¹¹ Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne". ¹² Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä. ¹³ Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan. ¹⁴ Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: ¹⁵ "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni". ¹⁶ Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen, ¹⁷ oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi. ¹⁸ Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, ¹⁹ siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi. ²⁰ Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti. ²¹ Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi, ²² sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille. ²³ Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan. ²⁴ Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä. ²⁵ Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan. ²⁶ Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut. ²⁷ Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa. ²⁸ Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa. ²⁹ Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat. ³⁰ Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten. ³¹ Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa. ³² Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa. ³³ Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa. ³⁴ Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko; ³⁵ ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa. ³⁶ Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset. ³⁷ Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista. ³⁸ Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä. ³⁹ Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä. ⁴⁰ He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä. ⁴¹ Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan. ⁴² Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa. ⁴³ Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan. ⁴⁴ Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt, ⁴⁵ että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja! ¹⁰⁶ ¹ Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ² Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä? ³ Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden! ⁴ Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi, ⁵ että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa. ⁶ Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat. ⁷ Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla. ⁸ Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi. ⁹ Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa. ¹⁰ Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta. ¹¹ Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle. ¹² Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään. ¹³ Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa. ¹⁴ Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa. ¹⁵ Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin. ¹⁶ Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan. ¹⁷ Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion. ¹⁸ Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat. ¹⁹ He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa; ²⁰ he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan. ²¹ He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja, ²² ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla. ²³ Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta. ²⁴ He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa. ²⁵ He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä. ²⁶ Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa, ²⁷ kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin. ²⁸ He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja. ²⁹ He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan. ³⁰ Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi. ³¹ Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti. ³² He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä. ³³ Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti. ³⁴ He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää, ³⁵ vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa. ³⁶ He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula. ³⁷ Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille. ³⁸ He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista. ³⁹ Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa. ⁴⁰ Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa. ⁴¹ Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä. ⁴² Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle. ⁴³ Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden. ⁴⁴ Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa. ⁴⁵ Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa. ⁴⁶ Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen. ⁴⁷ Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme. ⁴⁸ Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!" ¹⁰⁷ ¹ Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ² Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta ³ ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta. ⁴ He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia. ⁵ Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä. ⁶ Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. ⁷ Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin. ⁸ Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. ⁹ Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä. ¹⁰ He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, ¹¹ koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. ¹² Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. ¹³ Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. ¹⁴ Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa. ¹⁵ Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. ¹⁶ Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat. ¹⁷ He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden. ¹⁸ Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja. ¹⁹ Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. ²⁰ Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta. ²¹ Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. ²² Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään. ²³ He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. ²⁴ He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. ²⁵ Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. ²⁶ He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. ²⁷ He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. ²⁸ Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. ²⁹ Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. ³⁰ He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. ³¹ Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. ³² Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt. ³³ Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi, ³⁴ hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden. ³⁵ Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi. ³⁶ Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa. ³⁷ Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän. ³⁸ Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa. ³⁹ Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla, ⁴⁰ niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa, ⁴¹ hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat. ⁴² Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa. ⁴³ Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja. ¹⁰⁸ ¹ Laulu; Daavidin virsi. (H108:2) Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni. ² (H108:3) Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon. ³ (H108:4) Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä. ⁴ (H108:5) Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti. ⁵ (H108:6) Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan. ⁶ (H108:7) Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle. ⁷ (H108:8) Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson. ⁸ (H108:9) Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani. ⁹ (H108:10) Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta. ¹⁰ (H108:11) Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin? ¹¹ (H108:12) Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa! ¹² (H108:13) Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu. ¹³ (H108:14) Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan. ¹⁰⁹ ¹ Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti. ² Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä. ³ Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan. ⁴ Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen. ⁵ He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla. ⁶ Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa. ⁷ Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. ⁸ Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa. ⁹ Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. ¹⁰ Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta. ¹¹ Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä. ¹² Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa. ¹³ Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa. ¹⁴ Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois. ¹⁵ Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä. ¹⁶ Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet. ¹⁷ Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. ¹⁸ Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy. ¹⁹ Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy. ²⁰ Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan. ²¹ Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut. ²² Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani. ²³ Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka. ²⁴ Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi. ²⁵ Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä. ²⁶ Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen; ²⁷ ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit. ²⁸ Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita. ²⁹ Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta. ³⁰ Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä. ³¹ Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat. ¹¹⁰ ¹ Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi". ² Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä. ³ Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta. ⁴ Herra on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan". ⁵ Herra on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. ⁶ Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla; hän murskaa päitä laajalti maan päällä. ⁷ Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä. ¹¹¹ ¹ Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni hurskasten kokouksessa ja seurakunnassa. ² Suuret ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavat, jotka niitä rakastavat. ³ Kunnialliset ja korkeat ovat hänen työnsä, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti. ⁴ Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on Herra. ⁵ Hän antaa ruuan pelkääväisillensä, hän muistaa liittonsa iankaikkisesti. ⁶ Hän ilmoitti kansallensa tekojensa voiman, hän antoi heille pakanain perintöosan. ⁷ Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa. ⁸ Ne pysyvät järkkymättä aina ja iankaikkisesti; ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa. ⁹ Hän lähetti kansallensa lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi; pyhä ja peljättävä on hänen nimensä. ¹⁰ Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti. ¹¹² ¹ Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä! ² Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi. ³ Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti. ⁴ Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas. ⁵ Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan. ⁶ Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa. ⁷ Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. ⁸ Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan. ⁹ Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa. ¹⁰ Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin. ¹¹³ ¹ Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat, ylistäkää Herran nimeä. ² Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti. ³ Auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty. ⁴ Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain, yli taivasten kohoaa hänen kunniansa. ⁵ Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu ⁶ ja katsoo syvälle-taivaassa ja maassa? ⁷ Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän ⁸ asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle, ⁹ joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja! ¹¹⁴ ¹ Kun Israel lähti Egyptistä, Jaakobin suku vieraskielisestä kansasta, ² silloin Juuda tuli hänen pyhäkökseen, Israel hänen valtakunnaksensa. ³ Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin. ⁴ Vuoret hyppivät niinkuin oinaat, kukkulat niinkuin lammasten karitsat. ⁵ Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin? ⁶ Te vuoret, miksi hypitte kuin oinaat, te kukkulat, kuin lammasten karitsat? ⁷ Vapise, maa, Herran kasvojen edessä, Jaakobin Jumalan kasvojen edessä, ⁸ joka muuttaa kallion vesilammikoksi, kovan kiven vesilähteeksi. ¹¹⁵ ¹ Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden. ² Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" ³ Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. ⁴ Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. ⁵ Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. ⁶ Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne. ⁷ Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta. ⁸ Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin. ⁹ Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. ¹⁰ Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. ¹¹ Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. ¹² Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua, ¹³ hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin. ¹⁴ Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne. ¹⁵ Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan. ¹⁶ Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille. ¹⁷ Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. ¹⁸ Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja! ¹¹⁶ ¹ Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; ² sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. ³ Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. ⁴ Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!" ⁵ Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias. ⁶ Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua. ⁷ Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin. ⁸ Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta. ⁹ Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa. ¹⁰ Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu. ¹¹ Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita". ¹² Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? ¹³ Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä. ¹⁴ Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä. ¹⁵ Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema. ¹⁶ Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni. ¹⁷ Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä. ¹⁸ Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä ¹⁹ Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja! ¹¹⁷ ¹ Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ylistäkää häntä, kaikki kansat. ² Sillä hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti. Halleluja! ¹¹⁸ ¹ Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ² Näin sanokoon Israel; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ³ Näin sanokoon Aaronin suku; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ⁴ Näin sanokoot ne, jotka Herraa pelkäävät; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ⁵ Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan. ⁶ Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä? ⁷ Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan ilolla katsella vihamiehiäni. ⁸ Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin. ⁹ Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin. ¹⁰ Kaikki pakanat piirittivät minua-Herran nimessä minä lyön heidät maahan. ¹¹ He piirittivät minua joka taholta-Herran nimessä minä lyön heidät maahan. ¹² Niinkuin mehiläiset he minua piirittivät-he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä minä lyön heidät maahan. ¹³ Sinä sysäsit minua kovasti, että kaatuisin, mutta Herra auttoi minua. ¹⁴ Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi. ¹⁵ Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja. ¹⁶ Herran oikea käsi korottaa, Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja. ¹⁷ En minä kuole, vaan elän ja julistan Herran töitä. ¹⁸ Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut. ¹⁹ Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa. ²⁰ Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle. ²¹ Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi. ²² Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. ²³ Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme. ²⁴ Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. ²⁵ Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! ²⁶ Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta. ²⁷ Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa. Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti. ²⁸ Sinä olet minun Jumalani, ja sinua minä kiitän. Minun Jumalani, sinua minä kunnioitan. ²⁹ Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. ¹¹⁹ ¹ Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! ² Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä, ³ jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään! ⁴ Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin. ⁵ Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi! ⁶ Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi. ⁷ Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet. ⁸ Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää. ⁹ Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi. ¹⁰ Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi. ¹¹ Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan. ¹² Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi. ¹³ Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet. ¹⁴ Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta. ¹⁵ Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi. ¹⁶ Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota. ¹⁷ Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi. ¹⁸ Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä. ¹⁹ Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi. ²⁰ Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi. ²¹ Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi. ²² Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin. ²³ Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi. ²⁴ Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani. ²⁵ Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen. ²⁶ Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi. ²⁷ Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi. ²⁸ Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen. ²⁹ Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi. ³⁰ Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi. ³¹ Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään. ³² Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni. ³³ Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti. ³⁴ Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni. ³⁵ Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan. ³⁶ Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen. ³⁷ Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi. ³⁸ Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville. ³⁹ Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät. ⁴⁰ Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi. ⁴¹ Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen, ⁴² että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan. ⁴³ Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni. ⁴⁴ Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti. ⁴⁵ Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn. ⁴⁶ Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu. ⁴⁷ Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat. ⁴⁸ Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi. ⁴⁹ Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon. ⁵⁰ Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa. ⁵¹ Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea. ⁵² Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen. ⁵³ Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi. ⁵⁴ Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa. ⁵⁵ Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi. ⁵⁶ Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi. ⁵⁷ Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi. ⁵⁸ Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan. ⁵⁹ Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen. ⁶⁰ Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi. ⁶¹ Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi. ⁶² Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista. ⁶³ Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi. ⁶⁴ Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi. ⁶⁵ Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra. ⁶⁶ Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni. ⁶⁷ Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi. ⁶⁸ Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi. ⁶⁹ Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni. ⁷⁰ Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi. ⁷¹ Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi. ⁷² Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata. ⁷³ Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi. ⁷⁴ Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi. ⁷⁵ Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt. ⁷⁶ Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut. ⁷⁷ Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni. ⁷⁸ Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi. ⁷⁹ Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat. ⁸⁰ Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi. ⁸¹ Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni. ⁸² Minun silmäni ikävöitsevät sinun sanaasi; minä kysyn: "Milloin lohdutat minua?" ⁸³ Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota. ⁸⁴ Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani? ⁸⁵ Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan. ⁸⁶ Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua. ⁸⁷ He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi. ⁸⁸ Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia. ⁸⁹ Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa. ⁹⁰ Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy. ⁹¹ Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi. ⁹² Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni. ⁹³ En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat. ⁹⁴ Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn. ⁹⁵ Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi. ⁹⁶ Kaikella täydellisellä on rajansa-sen olen nähnyt-mutta sinun käskysi ovat ylen avarat. ⁹⁷ Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. ⁹⁸ Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti. ⁹⁹ Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. ¹⁰⁰ Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi. ¹⁰¹ Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi. ¹⁰² Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua. ¹⁰³ Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. ¹⁰⁴ Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. ¹⁰⁵ Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. ¹⁰⁶ Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia. ¹⁰⁷ Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen. ¹⁰⁸ Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi. ¹⁰⁹ Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota. ¹¹⁰ Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy. ¹¹¹ Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo. ¹¹² Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti. ¹¹³ Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan. ¹¹⁴ Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni. ¹¹⁵ Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin. ¹¹⁶ Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään. ¹¹⁷ Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi. ¹¹⁸ Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha. ¹¹⁹ Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi. ¹²⁰ Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi. ¹²¹ Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin. ¹²² Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa. ¹²³ Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi. ¹²⁴ Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi. ¹²⁵ Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin. ¹²⁶ On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi. ¹²⁷ Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa. ¹²⁸ Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan. ¹²⁹ Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin. ¹³⁰ Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä. ¹³¹ Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi. ¹³² Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat. ¹³³ Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita. ¹³⁴ Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi. ¹³⁵ Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi. ¹³⁶ Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta. ¹³⁷ Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat. ¹³⁸ Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa. ¹³⁹ Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi. ¹⁴⁰ Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä. ¹⁴¹ Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi. ¹⁴² Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus. ¹⁴³ Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni. ¹⁴⁴ Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin. ¹⁴⁵ Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin. ¹⁴⁶ Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi. ¹⁴⁷ Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni. ¹⁴⁸ Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi. ¹⁴⁹ Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan. ¹⁵⁰ Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. ¹⁵¹ Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet. ¹⁵² Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi. ¹⁵³ Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi. ¹⁵⁴ Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen. ¹⁵⁵ Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi. ¹⁵⁶ Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan. ¹⁵⁷ Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea. ¹⁵⁸ Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi. ¹⁵⁹ Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen. ¹⁶⁰ Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti. ¹⁶¹ Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi. ¹⁶² Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut. ¹⁶³ Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan. ¹⁶⁴ Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden. ¹⁶⁵ Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule. ¹⁶⁶ Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi. ¹⁶⁷ Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan. ¹⁶⁸ Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi. ¹⁶⁹ Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen. ¹⁷⁰ Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan. ¹⁷¹ Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi. ¹⁷² Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat. ¹⁷³ Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi. ¹⁷⁴ Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni. ¹⁷⁵ Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot. ¹⁷⁶ Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.