Psalms 78:17-42

FinnishPR(i) 17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. 18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. 19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? 20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?" 21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha, 22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. 23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; 24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. 25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. 26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen; 27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa; 28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa. 29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. 30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, 31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. 32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä. 33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon. 34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. 35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. 36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; 37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. 38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. 39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja. 40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! 41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. 42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,