Psalms 72:1-150:6 Salomon. Jumala, anna tuomios kuninkaalle, ja vanhurskautes kuninkaan pojalle,

Finnish⁽ⁱ⁾ ¹ Salomon. Jumala, anna tuomios kuninkaalle, ja vanhurskautes kuninkaan pojalle, ² Että hän veis sinun kansas vanhurskauteen, ja auttais sinun raadollistas. ³ Vuoret tuokaan rauhan kansalle, ja kukulat vanhurskauden. ⁴ Hänen pitää raadollisen kansan oikeudessa pitämän, ja köyhäin lapsia auttaman ja särkemän pilkkaajat. ⁵ Sinua peljätään, niinkauvan kuin aurinko ja kuu ovat, lapsista niin lasten lapsiin. ⁶ Hän laskee alas niinkuin sade heinän sängelle, niinkuin pisarat, jotka maan lioittavat. ⁷ Hänen aikanansa vanhurskas kukoistaa, ja on suuri rauha siihen asti, ettei kuuta enää olekaan. ⁸ Hän hallitsee merestä mereen ja virrasta maailman ääriin. ⁹ Häntä pitää korven asuvaiset kumartaman, ja hänen vihollisensa pitää tomun nuoleman. ¹⁰ Kuninkaat meren tyköä ja luodoista pitää lahjoja kantaman: kuninkaat rikkaasta Arabiasta ja Sebasta pitää annot tuoman. ¹¹ Kaikki kuninkaat pitää häntä kumartaman, ja kaikki pakanat pitää häntä palveleman. ¹² Sillä hän vapahtaa huutavaisen köyhän, ja raadollisen, jolla ei ole auttajaa. ¹³ Hän on armollinen vaivaiselle ja köyhälle, ja köyhäin sielua hän auttaa. ¹⁴ Hän lunastaa heidän sielunsa petoksesta ja väkivallasta, ja heidän verensä luetaan kalliiksi hänen silmäinsä edessä. ¹⁵ Ja hän elää ja hänelle pitää annettaman kultaa rikkaasta Arabiasta, ja häntä alati kumartaen rukoiltaman, joka päivä pitää häntä kiitettämän. ¹⁶ Pivo jyviä pitää niin oleman maassa ja vuorten kukkuloilla, että sen hedelmä pitää häälymän niinkuin Libanon; ja kaupungin asuvaiset pitää kukoistaman niinkuin ruoho maan päällä. ¹⁷ Hänen nimensä pysyy ijankaikkisesti: niinkauvan kuin aurinko on, ulottuu hänen nimensä jälkeentulevaisille; ja he tulevat siunatuksi hänen kauttansa: kaikki pakanat ylistävät häntä. ¹⁸ Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, joka yksinänsä ihmeitä tekee! ¹⁹ Ja kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi ijankaikkisesti; ja kaikki maa täytettäköön hänen kunniastansa, amen! amen! ²⁰ Davidin, Isain pojan, rukoukset loppuvat. ⁷³ ¹ Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat. ² Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet. ³ Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän. ⁴ Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana. ⁵ Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä. ⁶ Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä. ⁷ Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa. ⁸ Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi. ⁹ Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata. ¹⁰ Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet, ¹¹ Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän? ¹² Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat. ¹³ Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni? ¹⁴ Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä? ¹⁵ Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat. ¹⁶ Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas, ¹⁷ Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa. ¹⁸ Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan. ¹⁹ Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun. ²⁰ Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi. ²¹ Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani, ²² Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs. ²³ Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni. ²⁴ Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla. ²⁵ Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi. ²⁶ Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani. ²⁷ Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät. ²⁸ Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs. ⁷⁴ ¹ Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille? ² Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit. ³ Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä. ⁴ Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen. ⁵ Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin, ⁶ Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä. ⁷ He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä. ⁸ He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla. ⁹ Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan. ¹⁰ Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa? ¹¹ Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas? ¹² Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä. ¹³ Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä. ¹⁴ Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa. ¹⁵ Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket. ¹⁶ Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon. ¹⁷ Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven. ¹⁸ Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs. ¹⁹ Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa. ²⁰ Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä. ²¹ Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs. ²² Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat. ²³ Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi. ⁷⁵ ¹ Asaphin Psalmi ja veisu, ettei hän hukkunut, edelläveisaajalle. (H75:2) Me kiitämme sinua, ja ilmoitamme ihmeitäs, että sinun nimes on niin läsnä. ² Sillä ajallansa minä oikein tuomitsen. ³ Maa vapisee ja kaikki, jotka sen päällä asuvat; mutta minä vahvistan lujasti hänen patsaansa, Sela! ⁴ Minä sanoin öykkäreille: älkäät niin kerskatko, ja jumalattomille: älkäät vallan päälle haastako. ⁵ Älkäät niin pahoin haastako teidän valtanne päälle: älkäät puhuko niin niskuristi, ⁶ Niinkuin ei mitään hätää olisi, eikä idästä eikä lännestä, taikka vuorilta korvessa. ⁷ Sillä Jumala on tuomari, joka tämän alentaa ja toisen ylentää. ⁸ Sillä Herran kädessä on malja täynnä, väkevällä viinalla täytetty, ja siitä hän panee sisälle; vaan sen rahkan täytyy kaikkein jumalattomain maan päällä juoda, ja ryypätä ulos. ⁹ Mutta minä ilmoitan ijankaikkisesti, ja veisaan kiitosta Jakobin Jumalalle. ¹⁰ Ja minä tahdon särkeä kaiken jumalattomain vallan, että vanhurskasten valta korotettaisiin. ⁷⁶ ¹ Asaphin Psalmi ja veisu, kanteleilla, edelläveisaajalle. (H76:2) Jumala on tuttu Juudassa, Israelissa on hänen suuri nimensä. ² Salemissa on hänen majansa, ja Zionissa hänen asumisensa. ³ Siellä hän särkee joutsen nuolet, kilvet, miekan ja sodan, Sela! ⁴ Sinä olet kirkkaampi ja väkevämpi kuin ryöstövuoret. ⁵ Urhoolliset pitää ryöstettämän ja uneensa nukkuman; ja kaikki sotamiehet täytyy käsistänsä hermottomaksi tulla. ⁶ Sinun rangaistuksestas, Jakobin Jumala, vajoo uneen orhi ja ratas, ⁷ Sinä olet peljättävä: kuka voi seisoa sinun edessäs, koskas vihastut? ⁸ Koskas tuomion annat kuulua taivaasta, niin maa vapisee ja vaikenee; ⁹ Koska Jumala nousee tuomitsemaan, että hän auttais kaikkia raadollisia maan päällä, Sela! ¹⁰ Kuin ihmiset kiukuitsevat sinua vastaan, niin sinä voitat kunnian, ja kuin he vielä enemmin kiukuitsevat, niin sinä olet valmis. ¹¹ Luvatkaat ja antakaat Herralle teidän Jumalallenne kaikki, jotka hänen ympärillänsä olette, viekäät lahjoja peljättävälle, ¹² Joka päämiehiltä ottaa pois rohkeuden, ja on peljättävä maan kuninkaille. ⁷⁷ ¹ Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. (H77:2) Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua. ² Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa. ³ Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela! ⁴ Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua. ⁵ Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia: ⁶ Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii: ⁷ Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane? ⁸ Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun? ⁹ Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela! ¹⁰ Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa. ¹¹ Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs, ¹² Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas. ¹³ Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala? ¹⁴ Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa. ¹⁵ Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela! ¹⁶ Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat, ¹⁷ Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan. ¹⁸ Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä. ¹⁹ Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut. ²⁰ Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta. ⁷⁸ ¹ Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin. ² Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen, ³ Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat, ⁴ Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt. ⁵ Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa, ⁶ Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa; ⁷ Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä, ⁸ Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa; ⁹ Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla. ¹⁰ Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa. ¹¹ Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli. ¹² Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla. ¹³ Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion. ¹⁴ Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla. ¹⁵ Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä. ¹⁶ Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat. ¹⁷ Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa. ¹⁸ He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa. ¹⁹ He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa? ²⁰ Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa? ²¹ Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle, ²² Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa. ²³ Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet, ²⁴ Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää. ²⁵ He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi. ²⁶ Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen, ²⁷ Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä, ²⁸ Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat. ²⁹ Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa, ³⁰ Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa, ³¹ Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi. ³² Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä. ³³ Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain. ³⁴ Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö, ³⁵ Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa. ³⁶ Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä. ³⁷ Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa. ³⁸ Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään. ³⁹ Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja. ⁴⁰ Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa? ⁴¹ Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa. ⁴² Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista: ⁴³ Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla, ⁴⁴ Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda: ⁴⁵ Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat; ⁴⁶ Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille; ⁴⁷ Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä; ⁴⁸ Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella; ⁴⁹ Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä; ⁵⁰ Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti; ⁵¹ Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa, ⁵² Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa, ⁵³ Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri. ⁵⁴ Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli. ⁵⁵ Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua. ⁵⁶ Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa. ⁵⁷ Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi. ⁵⁸ Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla. ⁵⁹ Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin, ⁶⁰ Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti, ⁶¹ Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin. ⁶² Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan. ⁶³ Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi. ⁶⁴ Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet, ⁶⁵ Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta, ⁶⁶ Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä, ⁶⁷ Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa. ⁶⁸ Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti, ⁶⁹ Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan, ⁷⁰ Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta. ⁷¹ Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä. ⁷² Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella. ⁷⁹ ¹ Asaphin Psalmi. Jumala, pakanat ovat perikuntaas karanneet: he ovat saastuttaneet pyhän temppelis, ja Jerusalemista kiviraunion tehneet. ² He antoivat sinun palveliais ruumiit linnuille taivaan alla ruaksi, ja pyhäis lihan maan pedoille. ³ He vuodattivat heidän verensä niinkuin veden Jerusalemin ympärille, ja ei kenkään haudannut. ⁴ Me olemme läsnäasuvaisillemme nauruksi tulleet, häväistykseksi ja pilkaksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat. ⁵ Herra, kuinka kauvan sinä taukoomata niin vihainen olet? ja annat kiivautes palaa niinkuin tulen? ⁶ Vuodata vihas pakanain päälle, jotka ei sinua tunne, ja niiden valtakuntain päälle, jotka ei sinun nimeäs avuksi huuda; ⁷ Sillä he ovat Jakobin syöneet, ja hänen huoneensa hävittäneet. ⁸ Älä muistele meidän entisiä pahoja tekojamme: armahda sinuas nopiasti meidän päällemme; sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet. ⁹ Auta meitä, meidän autuutemme Jumala, sinun nimes kunnian tähden: pelasta meitä, ja anna meille synnit anteeksi sinun nimes tähden. ¹⁰ Miksis sallit pakanain sanoa: kussa on nyt heidän Jumalansa? ilmoitettakaan pakanain seassa, meidän silmäimme edessä, sinun palveliais veren kosto, joka vuodatettu on! ¹¹ Anna etees tulla vankein huokaukset: suuren käsivartes kautta, korjaa kuoleman lapset, ¹² Ja kosta meidän läsnäasuvaisillemme seitsemin kerroin heidän helmaansa heidän pilkkansa, jolla he sinua, Herra, pilkanneet ovat. ¹³ Mutta me sinun kansas, ja sinun laitumes lauma, kiitämme sinua ijankaikkisesti, ja julistamme sinun kiitostas suvusta sukuun. ⁸⁰ ¹ Asaphin Psalmi, kultasesta kukkaisesta, edelläveisaajalle. (H80:2) Kuules, Israelin paimen, joka saatat Josephin niinkuin lampaat: ilmoita sinus, joka istut Kerubimin päällä. ² Herätä voimas, sinä joka Ephraimin, Benjaminin ja Manassen edessä olet, ja tule meidän avuksemme. ³ Jumala, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa, niin me tulemme autetuksi. ⁴ Herra Jumala Zebaot, kuinka kauvan sinä vihastut kansas rukouksiin? ⁵ Sinä ruokit heitä kyyneleiden leivällä, ja juotat heitä suurella mitalla, täynnä kyyneleitä, ⁶ Sinä olet meidät pannut riidaksi läsnäasuvaisillemme; ja meidän vihollisemme pilkkaavat meitä. ⁷ Jumala Zebaot, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme. ⁸ Sinä toit viinapuun Egyptistä, olet pakanat karkoittanut ulos, ja sen istuttanut. ⁹ Sinä perkasit tien hänen eteensä, ja annoit hänen hyvästi juurtua, niin että se täytti maan. ¹⁰ Vuoret ovat sen varjolla peitetyt, ja hänen oksillansa Jumalan sedripuut. ¹¹ Sinä levitit hänen oksansa hamaan mereen asti, ja hänen haaransa hamaan virran tykö. ¹² Miksis siis särjit hänen aitansa, että sitä kaikki ohitsekäyvät repivät. ¹³ Metsäsika on sen kaivanut ylös, ja metsän pedot sen syövät. ¹⁴ Jumala Zebaot, käännä siis sinuas, katso alas taivaasta ja näe, ja etsi sitä viinapuuta, ¹⁵ Ja pidä se kiintiänä, jonka sinun oikia kätes on istuttanut, (ihmisen) pojan tähden, jonka sinulles lujasti valinnut olet. ¹⁶ Se on poltettu tulella ja revitty: sinun uhkauksestas he ovat hukkuneet. ¹⁷ Sinun kätes varjelkoon oikian kätes kansan, ja ihmisen pojan, jonka sinulles lujasti valinnut olet. ¹⁸ Niin emme sinusta luovu: suo meidän elää, niin me sinun nimeäs avuksi huudamme. ¹⁹ Herra Jumala Zebaot, käännä meitä: anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme. ⁸¹ ¹ Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) (H81:2) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle. ² Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari. ³ Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä. ⁴ Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus. ⁵ Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat. ⁶ Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä. ⁷ Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, Sela! ⁸ Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit! ⁹ Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman. ¹⁰ Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän. ¹¹ Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua. ¹² Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen. ¹³ Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis, ¹⁴ Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle, ¹⁵ Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä, ¹⁶ Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta. ⁸² ¹ Asaphin Psalmi. Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa: hän on tuomari Jumalain seassa. ² Kuinka kauvan te väärin tuomitsette, ja jumalattoman muotoa katsotte? Sela! ³ Tehkää oikeus köyhälle ja orvolle, ja auttakaat raadolliset ja vaivaiset oikeudelle. ⁴ Pelastakaat ylönkatsottua ja köyhää, ja päästäkäät häntä jumalattoman kädestä. ⁵ Mutta ei he tottele eikä lukua pidä: he käyvät lakkaamata pimeässä: sentähden täytyy kaikki maan perustukset kaatua. ⁶ Minä tosin sanoin: te olette jumalat, ja kaikki Korkeimman lapset; ⁷ Kuitenkin täytyy teidän kuolla niinkuin ihmiset, ja niinkuin tyrannit hukkua. ⁸ Nouse, Jumala, ja tuomitse maa; sillä kaikki pakanat ovat sinun omas. ⁸³ ¹ Asaphin Psalmi ja veisu. (H83:2) Jumala, älä niin ratki vaikene, ja älä niin ääneti ole: Jumala, älä sitä niin kärsi. ² Sillä katso, Sinun vihollises kiukuitsevat, ja jotka sinua vihaavat, ylentävät päänsä. ³ He pitävät kavaloita juonia sinun kansaas vastaan, ja pitävät neuvoa sinun salatuitas vastaan, ⁴ Sanoen: tulkaat, hävittäkäämme heitä, niin ettei he ensinkään kansa olisikaan, ettei Israelin nimeä silleen muisteltaisi. ⁵ Sillä he ovat sydämessänsä panneet neuvonsa yhteen, ja tehneet liiton sinua vastaan: ⁶ Edomilaiset ja Ismaelilaiset majat, Moabilaiset ja Hagarilaiset, ⁷ Gebalilaiset, Ammonilaiset ja Amalekilaiset, Philistealaiset ja Tyron asuvaiset. ⁸ Assur on myös itsensä heihin liittänyt, auttamaan Lotin lapsia, Sela! ⁹ Tee niille niinkuin Midianilaisille, niinkuin Siseralle, niinkuin Jabinille Kisonin ojan tykönä; ¹⁰ Jotka mestattiin Endorin tykönä, ja tulivat loaksi maan päälle. ¹¹ Tee heidän pääruhtinaansa niinkuin Orebin ja Seebin, ja kaikki heidän ylimmäisensä niinkuin Seban ja Salmunnan, ¹² Jotka sanovat: me omistamme meillemme Jumalan huoneet. ¹³ Jumala, tee heitä niinkuin rattaan, niinkuin korren tuulen edessä. ¹⁴ Niinkuin kulo metsän polttaa, ja niinkuin liekki mäet sytyttää; ¹⁵ Vainoo juuri niin heitä sinun rajuilmallas, ja hämmästytä heitä tuulispäälläs. ¹⁶ Täytä heidän kasvonsa häpiällä, että he sinun nimeäs, Herra, etsisivät. ¹⁷ Hävetköön he ja hämmästyköön ijankaikkisesti, ja häpiään tulkoon ja hukkukoon. ¹⁸ Niin he saavat tuta, että sinä, jonka ainoan nimi on Herra, olet ylimmäinen kaikessa maailmassa. ⁸⁴ ¹ Koran lasten Psalmi, Gittitin päällä, edelläveisaajalle. (H84:2) Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas, Herra Zebaot! ² Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin: minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa. ³ Sillä lintu on huoneen löytänyt, ja pääskynen pesänsä, johonka he poikansa laskevat: sinun alttaris, Herra Zebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani. ⁴ Autuaat ovat, jotka sinun huoneessas asuvat: he kiittävät sinua ijankaikkisesti, Sela! ⁵ Autuaat ovat ne ihmiset, jotka sinun pitävät väkenänsä, ja sydämestänsä vaeltavat sinun jälkees, ⁶ Jotka käyvät itkun laakson lävitse, ja tekevät siellä kaivoja; ja opettajat monella siunauksella kaunistetaan. ⁷ He saavat yhden voiton toisen jälkeen, että tunnettaisiin oikia Jumala Zionissa. ⁸ Herra Jumala Zebaot, kuule minun rukoukseni: ota, Jakobin Jumala, tätä korviis, Sela! ⁹ Katsele siis, Jumala, meidän kilpemme, katso sinun voideltus kasvoja. ¹⁰ Sillä yksi päivä esikartanoissas on parempi kuin tuhannen muualla: ennen minä olisin ovenvartia Jumalani huoneessa, kuin asuisin jumalattomain majoissa. ¹¹ Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi: Herra antaa armon ja kunnian: ei hän anna hurskailta mitään hyvää puuttua. ¹² Herra Zebaot, autuas on se ihminen, joka sinuun uskaltaa. ⁸⁵ ¹ Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. (H85:2) Herra, sinä kuin (muinen) olit armollinen sinun maakunnalles, ja Jakobin vangit lunastit, ² Sinä anteeksi annoit kansas pahat teot, ja kaikki heidän syntinsä peitit, Sela! ³ Sinä lepytit kaiken vihas, ja käänsit sinuas vihas julmuudesta. ⁴ Käännä meitä, meidän autuutemme Jumala, ja pane pois vihas meistä. ⁵ Tahdotkos siis ijankaikkisesti olla vihainen meidän päällemme? eli vihas pitää sukukunnasta sukukuntaan? ⁶ Etkös käänny, ja meitä virvoita, että kansas sinussa iloitsis? ⁷ Herra, osoita meille armos, ja sinun autuutes anna meille. ⁸ Jospa minä kuulisin, mitä Herra Jumala puhuu, että hän rauhan lupasi kansallensa ja pyhillensä, ettei he hulluuteen joutuisi. ⁹ Kuitenkin on hänen apunsa niiden tykönä, jotka häntä pelkäävät, että meidän maallamme kunnia asuis; ¹⁰ Että laupius ja totuus keskenänsä kohtaisivat: vanhurskaus ja rauha toinen toisellensa suuta antaisivat; ¹¹ Että totuus maasta vesois, ja vanhurskaus taivaasta katsois; ¹² Että myös meille Herra hyvin tekis, ja meidän maamme hedemänsä antais; ¹³ Että vanhurskaus sittenkin hänen edessänsä pysyis ja menestyis. ⁸⁶ ¹ Davidin rukous. Kallista, Herra, korvas ja kuule minua; sillä minä olen raadollinen ja köyhä. ² Kätke minun sieluni; sillä minä olen pyhä. Auta minua, minun Jumalani, palveliaas, joka sinuun luotan. ³ Herra, ole minulle armollinen; sillä minä huudan ylipäivää sinua. ⁴ Ilahuta palvelias sielu; sillä sinun tykös, Herra, minä ylennän sieluni. ⁵ Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja armollinen, sangen laupias kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat. ⁶ Ota korviis, Herra, minun rukoukseni, ja ota vaari minun rukoukseni äänestä. ⁷ Tuskassani minä sinua rukoilen, ettäs minun kuulisit. ⁸ Herra! ei ole yksikään jumalista sinun kaltaises, ja ei ole kenkään, joka niin tehdä taitaa kuin sinä. ⁹ Kaikki pakanat, jotka tehnyt olet, pitää tuleman ja kumartaman sinua, Herra, ja sinun nimeäs kunnioittaman, ¹⁰ Ettäs niin suuri olet, ja teet ihmeitä; ja sinä olet yksinäs Jumala. ¹¹ Osoita minulle, Herra, sinun ties, vaeltaakseni sinun totuudessas: kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäs pelkäisin. ¹² Minä kiitän sinua, Herra minun Jumalani, kaikesta sydämestäni, ja kunnioitan sinun nimeäs ijankaikkisesti. ¹³ Sillä sinun hyvyytes on suuri minussa, ja sinä olet pelastanut sieluni syvimmästä helvetistä. ¹⁴ Jumala! ylpiät karkaavat minua vastaan, ja julmain joukot väijyvät minun sieluani, ja ei pidä sinua silmäinsä edessä. ¹⁵ Mutta sinä, Herra Jumala, olet armollinen ja laupias, kärsiväinen ja sangen hyvä ja vakaa. ¹⁶ Käännä itses minuun päin, ole minulle armollinen; vahvista palveliaas sinun voimallas, ja auta piikas poikaa. ¹⁷ Tee merkki minun kanssani, että minulle hyvin kävis, ja he sen näkisivät, jotka minua vihaavat, ja häpeäisivät, että sinä Herra autat ja lohdutat minua. ⁸⁷ ¹ Psalmi, Koran lasten veisu. Hän on vahvasti perustettu pyhäin vuorten päälle. ² Herra rakastaa Zionin portteja enempi kuin kaikkia Jakobin asuinsioja. ³ Korkiat ja kunnialliset asiat sinussa saarnataan, sinä Jumalan kaupunki, Sela! ⁴ Minä annan saarnata Rahabin ja Babelin edessä, että he minun tuntevat: katso, Philistealaiset, Tyrolaiset ja Etiopialaiset syntyvät siellä. ⁵ Zionille pitää sanottaman, että kaikkinaiset kansat siellä syntyvät, ja että Korkein sitä rakentaa. ⁶ Herra antaa saarnata kirjoituksessa kaikkinaisilla kielillä, että myös muutamat heistä siellä syntyvät, Sela! ⁷ Ja veisaajat niinkuin tanssissa, kaikki minun lähteeni sinussa. ⁸⁸ ¹ Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. (H88:2) Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs, ² Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen. ³ Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. ⁴ Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole. ⁵ Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat. ⁶ Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen. ⁷ Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela! ⁸ Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos. ⁹ Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees. ¹⁰ Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela! ¹¹ Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa? ¹² Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan? ¹³ Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees. ¹⁴ Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta? ¹⁵ Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen. ¹⁶ Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua. ¹⁷ Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät. ¹⁸ Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä. ⁸⁹ ¹ Etanin sen Esrahilaisen opetus. (H89:2) Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun, ² Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa. ³ Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni: ⁴ Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, Sela! ⁵ Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa. ⁶ Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa? ⁷ Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä. ⁸ Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs. ⁹ Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot. ¹⁰ Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas. ¹¹ Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on. ¹² Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs. ¹³ Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes. ¹⁴ Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä. ¹⁵ Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa. ¹⁶ Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman. ¹⁷ Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme. ¹⁸ Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme. ¹⁹ Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta. ²⁰ Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni. ²¹ Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä. ²² Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman. ²³ Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata. ²⁴ Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös. ²⁵ Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin. ²⁶ Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa. ²⁷ Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä. ²⁸ Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman. ²⁹ Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät. ³⁰ Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani, ³¹ Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä; ³² Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla. ³³ Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä. ³⁴ En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta. ³⁵ Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele. ³⁶ Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko. ³⁷ Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, Sela! ³⁸ Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles. ³⁹ Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan. ⁴⁰ Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää. ⁴¹ Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi. ⁴² Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa. ⁴³ Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa, ⁴⁴ Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan. ⁴⁵ Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, Sela! ⁴⁶ Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen? ⁴⁷ Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda? ⁴⁸ Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? Sela! ⁴⁹ Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas? ⁵⁰ Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista, ⁵¹ Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia. ⁵² Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen! ⁹⁰ ¹ Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun. ² Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ³ Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset. ⁴ Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä. ⁵ Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu, ⁶ Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu. ⁷ Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan. ⁸ Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen. ⁹ Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu. ¹⁰ Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois. ¹¹ Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas? ¹² Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme. ¹³ Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen. ¹⁴ Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme. ¹⁵ Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme. ¹⁶ Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa. ¹⁷ Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon! ⁹¹ ¹ Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee, ² Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan. ³ Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista. ⁴ Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi; ⁵ Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät, ⁶ Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee. ⁷ Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu. ⁸ Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan. ⁹ Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas. ¹⁰ Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän. ¹¹ Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs, ¹² Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi. ¹³ Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen. ¹⁴ Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä. ¹⁵ Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan. ¹⁶ Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni. ⁹² ¹ Psalmi sabbatina veisattava. (H92:2) Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen. ² Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas, ³ Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla. ⁴ Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä. ⁵ Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät. ⁶ Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä. ⁷ Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti. ⁸ Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti. ⁹ Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman. ¹⁰ Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä, ¹¹ Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan. ¹² Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa. ¹³ Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa. ¹⁴ Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman, ¹⁵ Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä. ⁹³ ¹ Herra on kuningas: hän on pukenut yllensä suuren kunnian: Herra on pukenut ja vyöttänyt itsensä väkevyydellä, ja on vahvistanut maan piirin, ettei sen pidä liikkuman. ² Siitä ajasta pysyy sinun istuimes vahvana: sinä olet ijankaikkinen. ³ Herra, vesikosket paisuvat, vesikosket paisuttavat pauhinansa, vesikosket paisuttavat aaltonsa. ⁴ Aallot meressä ovat suuret ja pauhaavat hirmuisesti; mutta Herra on vielä väkevämpi korkeudessa. ⁵ Sinun todistukses ovat aivan lujat: pyhyys on sinun huonees kaunistus, Herra, ijankaikkisesti. ⁹⁴ ¹ Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä. ² Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat. ³ Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman? ⁴ Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman? ⁵ Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat. ⁶ Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat, ⁷ Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele. ⁸ Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette? ⁹ Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe? ¹⁰ Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon? ¹¹ Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat. ¹² Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas, ¹³ Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan. ¹⁴ Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä. ¹⁵ Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat. ¹⁶ Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan? ¹⁷ Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa. ¹⁸ Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi. ¹⁹ Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni. ²⁰ Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa. ²¹ He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen, ²² Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva, ²³ Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä. ⁹⁵ ¹ Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle! ² Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla! ³ Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse. ⁴ Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen. ⁵ Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet. ⁶ Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen! ⁷ Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä, ⁸ Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa, ⁹ Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni; ¹⁰ Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia; ¹¹ Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman. ⁹⁶ ¹ Veisatkaat Herralle uusi veisu: veisatkaat Herralle, kaikki maa! ² Veisatkaat Herralle, ja kiittäkäät hänen nimeänsä: julistakaat päivä päivältä hänen autuuttansa. ³ Luetelkaat pakanain seassa hänen kunniaansa, kaikkein kansain seassa hänen ihmeitänsä! ⁴ Sillä Herra on suuri ja sangen kiitettävä, ihmeellinen kaikkein jumalain seassa. ⁵ Sillä kaikki kansain jumalat ovat epäjumalat; mutta Herra on taivaat tehnyt. ⁶ Kunnia ja kaunistus ovat hänen edessänsä, väkevyys ja kauneus hänen pyhässänsä. ⁷ Kansain sukukunnat, tuokaat Herralle, tuokaat Herralle kunnia ja voima! ⁸ Tuokaat Herralle hänen nimensä kunnia: tuokaat lahjoja ja tulkaat hänen esihuoneisiinsa! ⁹ Kumartakaat Herraa pyhässä kaunistuksessa: peljätkään häntä kaikki maailma! ¹⁰ Sanokaat pakanain seassa: Herra on kuningas, joka maan piirin on vahvistanut, ettei se liiku, ja tuomitsee kansan oikeudella. ¹¹ Taivaat riemuitkaan, ja maa iloitkaan: meri pauhatkaan ja mitä siinä on. ¹² Kedot olkaan iloiset, ja kaikki mitkä hänessä ovat, ja kaikki puut ihastukaan metsissä, ¹³ Herran edessä; sillä hän tulee, hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa ja kansat totuudessansa. ⁹⁷ ¹ Herra on kuningas, siitä maa iloitkaan: olkoon saaret riemuiset, niin monta kuin heitä on. ² Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä: vanhurskaus ja tuomio ovat hänen istuimensa vahvistus. ³ Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa ympärillä hänen vihollisensa. ⁴ Hänen leimauksensa välkkyvät maan piirin päällä: maa näkee sen ja vapisee. ⁵ Vuoret sulavat niinkuin vedenvaha Herran edessä, koko maailman Herran edessä. ⁶ Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. ⁷ Hävetkäät kaikki, jotka kuvia palvelevat, ja kerskaavat epäjumalista: kumartakaat häntä kaikki enkelit. ⁸ Zion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret ovat riemuissansa, Herra, sinun hallituksestas. ⁹ Sillä sinä, Herra, olet Korkein kaikissa maakunnissa: sinä olet sangen suuresti korotettu kaikkein jumalain ylitse. ¹⁰ Te kuin Herraa rakastatte, vihatkaat pahaa! hän kätkee pyhäinsä sielut: jumalattomain käsistä hän heitä pelastaa. ¹¹ Vanhurskaalle koittaa valkeus, ja ilo hurskaille sydämille, ¹² Vanhurskaat iloitkaat Herrassa, kiittäkäät hänen pyhyytensä muistoksi. ⁹⁸ ¹ Psalmi. Veisatkaat Herralle uusi veisu; sillä hän tekee ihmeitä. Hän saa voiton oikialla kädellänsä ja pyhällä käsivarrellansa. ² Herra antaa tiettäväksi tehdä autuutensa: kansain edessä hän ilmoittaa vanhurskautensa. ³ Hän muistaa armonsa ja totuutensa Israelin huoneelle: kaikki maailman ääret näkevät meidän Jumalamme autuuden. ⁴ Riemuitkaat Herralle kaikki maa: veisatkaat, ylistäkäät ja kiittäkäät. ⁵ Kiittäkäät Herraa kanteleella, kanteleella ja psalmilla, ⁶ Vaskitorvilla ja basunilla: riemuitkaat Herran, kuninkaan, edessä. ⁷ Meri pauhatkaan ja kaikki, mitä hänessä on, maan piiri ja jotka asuvat sen päällä. ⁸ Kosket pauhatkaan ilosta, ja kaikki vuoret olkaan iloiset, ⁹ Herran edessä; sillä hän tulee maata tuomitsemaan: hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudella ja kansat oikeudella. ⁹⁹ ¹ Herra on Kuningas, kansat kiukuitsevat: hän istuu Kerubimin päällä, sentähden liikkuu maailma. ² Suuri on Herra Zionissa, ja korkein kaikkein kansain ylitse. ³ Kiittäkään he sinun suurta ja ihmeellistä nimeäs, joka pyhä on. ⁴ Ja Kuninkaan voima rakastaa oikeutta: sinä toimitat oikeuden, sinä saatat tuomion ja vanhurskauden Jakobissa. ⁵ Korottakaat Herraa meidän Jumalaamme, ja kumartakaat hänen astinlautansa juuressa, sillä hän on pyhä. ⁶ Moses ja Aaron hänen pappeinsa seassa, ja Samuel niiden seassa, jotka hänen nimeänsä avuksensa huutavat: he avuksensa huutavat Herraa, ja hän kuulee heidän rukouksensa. ⁷ Hän puhui heille pilven patsaasta: he pitivät hänen todistuksensa ja säätynsä, jonka hän heille antoi. ⁸ Herra, sinä olet Jumalamme, sinä kuulit heidän rukouksensa: sinä, Jumala, annoit heille anteeksi, ja laitit heidän työnsä. ⁹ Korottakaat Herraa meidän Jumalaamme, ja kumartakaat hänen pyhällä vuorellansa; sillä Herra meidän Jumalamme on pyhä. ¹⁰⁰ ¹ Kiitos-Psalmi. Riemuitkaat Herralle, kaikki maa! ² Palvelkaat Herraa ilolla: tulkaat hänen kasvoinsa eteen riemulla! ³ Tietäkäät, että Herra on Jumala: hänpä meidän teki, ja emme itse meitämme, kansaksensa ja laitumensa lampaiksi. ⁴ Menkäät hänen porttiinsa kiitoksella, hänen esihuoneisiinsa veisulla: kiittäkäät häntä ja ylistäkäät hänen nimeänsä! ⁵ Sillä Herra on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, ja hänen totuutensa sukukunnasta sukukuntaan. ¹⁰¹ ¹ Davidin Psalmi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta: sinulle, Herra, minä veisaan. ² Minä tahdon vaarin ottaa oikiasta tiestä, koskas minun tyköni tulet: minä tahdon vaeltaa sydämeni vakuudessa minun huoneessani. ³ En minä ota pahaa asiaa eteeni: minä vihaan väärintekiöitä, ja en salli heitä olla tykönäni. ⁴ Nurja sydän olkoon minusta pois: en minä kärsi pahaa. ⁵ Joka lähimmäistänsä salaa panettelee, sen minä hukutan: en minä kärsi ylpeitä ja röyhkeitä. ⁶ Minun silmäni katsovat uskollisia maan päällä, että he asuisivat minun tykönäni: joka vaeltaa oikialla tiellä, se pitää oleman minun palveliani. ⁷ Petollisia ihmisiä en minä pidä huoneessani: ei valehteliat menesty minun tykönäni. ⁸ Varhain minä hukutan kaikki jumalattomat maasta, hävittääkseni kaikkia pahantekiöitä Herran kaupungista. ¹⁰² ¹ Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla! ² Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni. ³ Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle. ⁴ Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä. ⁵ Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani. ⁶ Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa. ⁷ Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä. ⁸ Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani. ⁹ Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla, ¹⁰ Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan. ¹¹ Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho. ¹² Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan. ¹³ Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut. ¹⁴ Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat, ¹⁵ Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas. ¹⁶ Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa. ¹⁷ Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön. ¹⁸ Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa. ¹⁹ Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle, ²⁰ Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset; ²¹ Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa, ²² Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan. ²³ Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni. ²⁴ Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun. ²⁵ Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas. ²⁶ Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet. ²⁷ Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu. ²⁸ Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät. ¹⁰³ ¹ Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä! ² Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on, ³ Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses; ⁴ Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella; ⁵ Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan. ⁶ Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät. ⁷ Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa. ⁸ Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä. ⁹ Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti. ¹⁰ Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen. ¹¹ Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät. ¹² Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme. ¹³ Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä; ¹⁴ Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. ¹⁵ Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla: ¹⁶ Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään. ¹⁷ Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin, ¹⁸ Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä. ¹⁹ Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia. ²⁰ Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin. ²¹ Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa. ²² Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa. ¹⁰⁴ ¹ Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu. ² Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen. ³ Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä. ⁴ Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi. ⁵ Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti. ⁶ Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla. ⁷ Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois. ⁸ Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet. ⁹ Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään. ¹⁰ Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat; ¹¹ Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat. ¹² Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla. ¹³ Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat. ¹⁴ Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta. ¹⁵ Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen. ¹⁶ Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut; ¹⁷ Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat. ¹⁸ Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein. ¹⁹ Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa. ²⁰ Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos. ²¹ Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät. ²² Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat. ²³ Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti. ²⁴ Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas. ²⁵ Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet; ²⁶ Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä. ²⁷ Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa. ²⁸ Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan. ²⁹ Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen. ³⁰ Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon. ³¹ Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä. ³² Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat. ³³ Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen. ³⁴ Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa. ³⁵ Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja! ¹⁰⁵ ¹ Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa! ² Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä. ³ Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa! ⁴ Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa! ⁵ Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa. ⁶ Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset. ⁷ Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa. ⁸ Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle, ⁹ Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa. ¹⁰ Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi, ¹¹ Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan. ¹² Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä, ¹³ Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan: ¹⁴ Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä. ¹⁵ Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni. ¹⁶ Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois. ¹⁷ Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi. ¹⁸ He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata, ¹⁹ Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen. ²⁰ Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa, ²¹ Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi, ²² Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta. ²³ Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle. ²⁴ Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa. ²⁵ Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas. ²⁶ Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi. ²⁷ Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla. ²⁸ Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat. ²⁹ Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa. ³⁰ Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa. ³¹ Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin. ³² Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa, ³³ Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä. ³⁴ Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset, ³⁵ Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän. ³⁶ Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa, ³⁷ Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas. ³⁸ Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä. ³⁹ Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan. ⁴⁰ He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä. ⁴¹ Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten. ⁴² Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli, ⁴³ Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla, ⁴⁴ Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä. ⁴⁵ Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja! ¹⁰⁶ ¹ Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ² Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa? ³ Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät. ⁴ Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas, ⁵ Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa. ⁶ Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat. ⁷ Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä. ⁸ Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti. ⁹ Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa, ¹⁰ Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä. ¹¹ Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt. ¹² Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa. ¹³ Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa. ¹⁴ He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa. ¹⁵ Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden. ¹⁶ Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan. ¹⁷ Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon, ¹⁸ Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat. ¹⁹ He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa. ²⁰ Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö. ²¹ He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä, ²² Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä. ²³ Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut. ²⁴ Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa, ²⁵ Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle. ²⁶ Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa, ²⁷ Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin. ²⁸ Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista, ²⁹ Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa. ³⁰ Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi. ³¹ Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti. ³² Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä; ³³ Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi. ³⁴ Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli, ³⁵ Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä, ³⁶ Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi. ³⁷ Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille, ³⁸ Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin, ³⁹ Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa. ⁴⁰ Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä, ⁴¹ Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat. ⁴² Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle. ⁴³ Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden. ⁴⁴ Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli, ⁴⁵ Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa, ⁴⁶ Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat. ⁴⁷ Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas. ⁴⁸ Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja! ¹⁰⁷ ¹ Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ² Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut, ³ Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, ⁴ Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa, ⁵ Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä. ⁶ Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä, ⁷ Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin. ⁸ Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee: ⁹ Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä. ¹⁰ Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa: ¹¹ Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain; ¹² Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut. ¹³ Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä, ¹⁴ Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä. ¹⁵ Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee: ¹⁶ Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat. ¹⁷ Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden, ¹⁸ Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa. ¹⁹ Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä. ²⁰ Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet. ²¹ Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee, ²² Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla. ²³ Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä, ²⁴ He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä. ²⁵ Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös, ²⁶ Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili, ²⁷ Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet; ²⁸ Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä. ²⁹ Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat. ³⁰ Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen. ³¹ Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee. ³² Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa, ³³ Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi, ³⁴ Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat. ³⁵ Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi, ³⁶ Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat, ³⁷ Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän. ³⁸ Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille; ³⁹ Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta, ⁴⁰ Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli. ⁴¹ Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman. ⁴² Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman. ⁴³ Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden. ¹⁰⁸ ¹ Psalmi, Davidin veisu. (H108:2) Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani. ² Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain. ³ Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa. ⁴ Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti. ⁵ Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse, ⁶ Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni. ⁷ Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson. ⁸ Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni; ⁹ Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen. ¹⁰ Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin? ¹¹ Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa? ¹² Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha. ¹³ Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas. ¹⁰⁹ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene. ² Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä, ³ Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä. ⁴ Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen. ⁵ He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä. ⁶ Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä. ⁷ Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti. ⁸ Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen. ⁹ Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski. ¹⁰ Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä. ¹¹ Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä. ¹² Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa. ¹³ Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois. ¹⁴ Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois. ¹⁵ Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä, ¹⁶ Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa. ¹⁷ Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman. ¹⁸ Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy. ¹⁹ Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää. ²⁰ Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan. ²¹ Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua. ²² Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa. ²³ Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat. ²⁴ Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta. ²⁵ Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat. ²⁶ Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä, ²⁷ Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet. ²⁸ Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan. ²⁹ Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella. ³⁰ Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa. ³¹ Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat. ¹¹⁰ ¹ Davidin Psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: istu oikialle kädelleni, siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi. ² Herra lähettää sinun väkevyytes valtikan Zionista: vallitse vihollistes seassa. ³ Sinun voittos päivänä palvelee sinun kansas sinua mielellänsä pyhissä kaunistuksissa: sinun lapses synnytetään sinulle niinkuin kaste aamuruskosta. ⁴ Herra on vannonut, ja ei kadu sitä: sinä olet pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen. ⁵ Herra on sinun oikialla kädelläs: hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. ⁶ Hän tuomitsee pakanain seassa, hän täyttää maakunnat ruumiilla: hän musertaa monen maakunnan pään. ⁷ Hän juo ojasta tiellä; sen tähden korottaa hän päänsä. ¹¹¹ ¹ Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, hurskasten neuvossa ja seurakunnassa. ² Suuret ovat Herran työt: joka niistä ottaa vaarin, hänellä on sula riemu niistä. ³ Mitä hän asettaa, se on kunniallinen ja jalo, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti. ⁴ Hän on säätänyt ihmeittensä muiston: armollinen ja laupias on Herra. ⁵ Hän antaa ruan pelkääväisillensä: hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti. ⁶ Hän ilmoittaa kansallensa väkevät työnsä, antaaksensa heille pakanain perimisen. ⁷ Hänen kättensä työt ovat totuus ja oikeus: kaikki hänen käskynsä ovat toimelliset. ⁸ Ne pysyvät vahvana aina ja ijankaikkisesti: ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa. ⁹ Hän lähetti kansallensa lunastuksen, hän lupaa liittonsa pysymään ijankaikkisesti: pyhä ja peljättävä on hänen nimensä. ¹⁰ Herran pelko on viisauden alku: se on hyvä ymmärrys kaikille, jotka sen tekevät: hänen kiitoksensa pysyy ijankaikkisesti. ¹¹² ¹ Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee. ² Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman. ³ Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti. ⁴ Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta. ⁵ Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti. ⁶ Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta. ⁷ Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle. ⁸ Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa. ⁹ Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla. ¹⁰ Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee. ¹¹³ ¹ Halleluja! Kiittäkäät te, Herran palveliat, kiittäkäät Herran nimeä! ² Kiitetty olkoon Herran nimi, nyt ja ijankaikkisesti! ³ Auringon koitosta hänen laskemiseensa asti olkoon Herran nimi kiitetty! ⁴ Herra on korkia ylitse kaikkein pakanain, ja hänen kunniansa ylitse taivasten. ⁵ Kuka on niinkuin Herra meidän Jumalamme, joka niin korkialla asuu? ⁶ Ja kuitenkin katsoo alimmaisia taivaassa ja maassa; ⁷ Joka köyhän tomusta ylentää, ja vaivaisen loasta korottaa, ⁸ Istuttaaksensa häntä päämiesten sivuun, kansansa päämiesten sivuun; ⁹ Joka hedelmättömät saattaa huoneesen asumaan, että hän riemuiseksi lasten äidiksi tulee. Halleluja! ¹¹⁴ ¹ Kuin Israel Egyptistä läksi, Jakobin huone muukalaisesta kansasta, ² Niin Juuda tuli hänen pyhäksensä: Israel hänen vallaksensa. ³ Sen meri näki ja pakeni: Jordan palasi takaperin, ⁴ Vuoret hyppäsivät niinkuin oinaat, ja kukkulat niinkuin nuoret lampaat. ⁵ Mikä sinun oli meri, ettäs pakenit? ja sinä Jordan, ettäs palasit takaperin? ⁶ Te vuoret, että te hyppäsitte niinkuin oinaat? te kukkulat niinkuin nuoret lampaat? ⁷ Herran edessä vapisi maa, Jakobin Jumalan edessä, ⁸ Joka kalliot muuttaa vesilammiksi, ja kiven vesilähteeksi. ¹¹⁵ ¹ Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden. ² Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa? ³ Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee. ⁴ Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt. ⁵ Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe. ⁶ Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista. ⁷ Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa. ⁸ Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat. ⁹ Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä. ¹⁰ Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä. ¹¹ Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä. ¹² Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen. ¹³ Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret. ¹⁴ Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne. ¹⁵ Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt. ¹⁶ Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut. ¹⁷ Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen. ¹⁸ Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja! ¹¹⁶ ¹ Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen; ² Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani. ³ Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. ⁴ Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni! ⁵ Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias. ⁶ Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti. ⁷ Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle. ⁸ Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta. ⁹ Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa. ¹⁰ Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan. ¹¹ Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat. ¹² Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki? ¹³ Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä. ¹⁴ Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä. ¹⁵ Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä. ¹⁶ O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt. ¹⁷ Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan. ¹⁸ Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä, ¹⁹ Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja! ¹¹⁷ ¹ Kiittäkäät Herraa, kaikki pakanat: ylistäkäät häntä kaikki kansat! ² Sillä hänen armonsa on voimallinen meidän päällemme, ja Herran totuus ijankaikkisesti. Halleluja! ¹¹⁸ ¹ Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ² Sanokaan nyt Israel: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ³ Sanokaan nyt Aaronin huone: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ⁴ Sanokaan nyt kaikki, jotka Herraa pelkäävät: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ⁵ Tuskissani minä Herraa avukseni huusin, ja Herra kuuli minua, ja pelasti minun. ⁶ Herra on minun kanssani; sentähden en minä pelkää, mitä ihmiset minulle tekisivät. ⁷ Herra on minun kanssani auttamassa minua, ja minä tahdon nähdä iloni minun vihollisistani. ⁸ Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa ihmisiin. ⁹ Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa päämiehiin. ¹⁰ Kaikki pakanat piirittävät minua; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan. ¹¹ He piirittävät minua joka kulmalta; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan. ¹² He piirittävät minua niinkuin kimalaiset, ja he sammuvat niinkuin tuli orjantappuroissa; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan. ¹³ Minua kovin sysätään lankeemaan; mutta Herra auttaa minua. ¹⁴ Herra on minun väkevyyteni, ja minun virteni, ja on minun autuuteni. ¹⁵ Ilon ja autuuden ääni on vanhurskasten majoissa: Herran oikia käsi saa voiton. ¹⁶ Herran oikia käsi on koroitettu: Herran oikia käsi saa voiton. ¹⁷ En minä kuole, vaan elän, ja Herran tekoja luettelen. ¹⁸ Kyllä Herra minua kurittaa, vaan ei hän minua kuolemalle anna. ¹⁹ Avatkaat minulle vanhurskauden portit, minun käydäkseni sisälle, kiittämään Herraa. ²⁰ Tämä on Herran portti: vanhurskaat siitä käyvät sisälle. ²¹ Minä kiitän sinua, ettäs minun rukoukseni kuulit, ja autit minua. ²² Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. ²³ Herralta se on tapahtunut, ja on ihme meidän silmäimme edessä. ²⁴ Tämä on se päivä, jonka Herra teki: iloitkaamme ja riemuitkaamme hänessä. ²⁵ O Herra, auta, o Herra, anna menestyä! ²⁶ Siunattu olkoon se,joka tulee Herran nimeen! me siunaamme teitä Herran huoneesta. ²⁷ Herra on Jumala, joka meitä valistaa: kaunistakaat juhlalehdillä hamaan alttarin sarviin asti. ²⁸ Sinä olet minun Jumalani, ja minä kiitän sinua; minun Jumalani! sinua minä ylistän. ²⁹ Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ¹¹⁹ ¹ Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat. ² Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät. ³ Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa. ⁴ Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys. ⁵ O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs! ⁶ Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään. ⁷ Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet. ⁸ Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää. ⁹ Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen. ¹⁰ Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs. ¹¹ Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan. ¹² Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs! ¹³ Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet. ¹⁴ Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta. ¹⁵ Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs. ¹⁶ Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas. ¹⁷ Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin. ¹⁸ Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas. ¹⁹ Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs. ²⁰ Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen. ²¹ Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat. ²² Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses. ²³ Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs. ²⁴ Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani. ²⁵ Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen. ²⁶ Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys. ²⁷ Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs. ²⁸ Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen. ²⁹ Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis. ³⁰ Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni. ³¹ Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla. ³² Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten. ³³ Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin. ³⁴ Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni. ³⁵ Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan. ³⁶ Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen. ³⁷ Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes. ³⁸ Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin. ³⁹ Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset. ⁴⁰ Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas. ⁴¹ Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen, ⁴² Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas. ⁴³ Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas. ⁴⁴ Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti, ⁴⁵ Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs, ⁴⁶ Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee, ⁴⁷ Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan, ⁴⁸ Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs. ⁴⁹ Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa. ⁵⁰ Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun. ⁵¹ Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee. ⁵² Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan. ⁵³ Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät. ⁵⁴ Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa. ⁵⁵ Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis. ⁵⁶ Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin. ⁵⁷ Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas. ⁵⁸ Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen. ⁵⁹ Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen. ⁶⁰ Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään. ⁶¹ Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias. ⁶² Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden. ⁶³ Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät, ⁶⁴ Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs. ⁶⁵ Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen. ⁶⁶ Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys. ⁶⁷ Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas. ⁶⁸ Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs. ⁶⁹ Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys. ⁷⁰ Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas. ⁷¹ Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin. ⁷² Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa. ⁷³ Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs. ⁷⁴ Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas. ⁷⁵ Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt. ⁷⁶ Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet. ⁷⁷ Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni. ⁷⁸ Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs. ⁷⁹ Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat. ⁸⁰ Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi. ⁸¹ Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle. ⁸² Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat? ⁸³ Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs. ⁸⁴ Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani? ⁸⁵ Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään. ⁸⁶ Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua. ⁸⁷ He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt. ⁸⁸ Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen. ⁸⁹ Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa. ⁹⁰ Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy. ⁹¹ Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat. ⁹² Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut. ⁹³ En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat. ⁹⁴ Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs. ⁹⁵ Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin. ⁹⁶ Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät. ⁹⁷ Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen. ⁹⁸ Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani. ⁹⁹ Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni. ¹⁰⁰ Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys. ¹⁰¹ Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin. ¹⁰² En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua. ¹⁰³ Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja. ¹⁰⁴ Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä. ¹⁰⁵ Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni. ¹⁰⁶ Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon. ¹⁰⁷ Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä. ¹⁰⁸ Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes. ¹⁰⁹ Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias. ¹¹⁰ Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs. ¹¹¹ Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo. ¹¹² Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti. ¹¹³ Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias. ¹¹⁴ Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle. ¹¹⁵ Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt. ¹¹⁶ Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla. ¹¹⁷ Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs. ¹¹⁸ Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe. ¹¹⁹ Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias. ¹²⁰ Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas. ¹²¹ Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät. ¹²² Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa. ¹²³ Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen. ¹²⁴ Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs. ¹²⁵ Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses. ¹²⁶ Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet. ¹²⁷ Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa. ¹²⁸ Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä. ¹²⁹ Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää. ¹³⁰ Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen. ¹³¹ Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys. ¹³² Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat. ¹³³ Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita. ¹³⁴ Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys. ¹³⁵ Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys. ¹³⁶ Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä. ¹³⁷ Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat. ¹³⁸ Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt. ¹³⁹ Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet. ¹⁴⁰ Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää. ¹⁴¹ Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs. ¹⁴² Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus. ¹⁴³ Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs. ¹⁴⁴ Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän. ¹⁴⁵ Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin. ¹⁴⁶ Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin. ¹⁴⁷ Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon. ¹⁴⁸ Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas. ¹⁴⁹ Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen. ¹⁵⁰ Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas. ¹⁵¹ Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus. ¹⁵² Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut. ¹⁵³ Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias. ¹⁵⁴ Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta. ¹⁵⁵ Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs. ¹⁵⁶ Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen. ¹⁵⁷ Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas. ¹⁵⁸ Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä. ¹⁵⁹ Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen. ¹⁶⁰ Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti. ¹⁶¹ Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas. ¹⁶² Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on. ¹⁶³ Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan. ¹⁶⁴ Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden. ¹⁶⁵ Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa. ¹⁶⁶ Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys. ¹⁶⁷ Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti. ¹⁶⁸ Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs. ¹⁶⁹ Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen. ¹⁷⁰ Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen. ¹⁷¹ Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys. ¹⁷² Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat. ¹⁷³ Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys. ¹⁷⁴ Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias. ¹⁷⁵ Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua! ¹⁷⁶ Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs. ¹²⁰ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni. ² Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä? ³ Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa? ⁴ Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa. ⁵ Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa. ⁶ Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat. ⁷ Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat. ¹²¹ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee. ² Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on. ³ Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee. ⁴ Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa. ⁵ Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs, ⁶ Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä. ⁷ Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus! ⁸ Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen! ¹²² ¹ Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen, ² Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem. ³ Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon, ⁴ Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä. ⁵ Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet. ⁶ Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat! ⁷ Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas! ⁸ Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa! ⁹ Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas. ¹²³ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni sinun tykös, joka asut taivaissa. ² Katso, niinkuin palveliain silmät katsovat isäntänsä käsiin, niinkuin piikain silmät katsovat emäntäinsä käsiin, niin meidänkin silmämme katsovat Herraa meidän Jumalaamme, siihenasti että hän meitä armahtaa. ³ Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen! sillä me olemme sangen täytetyt ylönkatseesta; ⁴ Sangen täynnä on meidän sielumme rikasten pilkkaa ja ylpeiden ylönkatsetta. ¹²⁴ ¹ Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel: ² Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan, ³ Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme; ⁴ Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse: ⁵ Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse. ⁶ Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa! ⁷ Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt. ⁸ Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on. ¹²⁵ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Jotka Herran päälle uskaltavat, ei he lankee, vaan pysyvät ijankaikkisesti niinkuin Zionin vuori. ² Jerusalemin ympäri ovat vuoret, ja Herra on kansansa ympärillä, hamasta nyt ja ijankaikkiseen. ³ Sillä jumalattomain valtikka ei pidä pysymän vanhurskasten joukon päällä, ettei vanhurskaat ojentaisi käsiänsä vääryyteen. ⁴ Herra, tee hyvästi hyville ja hurskaille sydämille. ⁵ Mutta jotka poikkeevat vääriin teihinsä, niitä Herra ajaa pois pahantekiäin kanssa; mutta rauha olkoon Israelille! ¹²⁶ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset. ² Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt. ³ Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset. ⁴ Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä. ⁵ Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät. ⁶ He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä. ¹²⁷ ¹ Salomon veisu korkeimmassa Kuorissa. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat. ² Se on turha, että te varhain nousette ja hiljain maata menette, ja syötte leipänne surulla; sillä hän antaa ystävillensä heidän maatessansa. ³ Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anto. ⁴ Kuin nuolet väkevän kädessä, niin ovat nuorukaiset. ⁵ Autuas on se, jonka viini on niitä täynnänsä: ei ne häväistä, kuin heillä vihollistensa kanssa portissa tekemistä on. ¹²⁸ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Autuas on jokainen, joka Herraa pelkää, ja hänen tiellänsä vaeltaa. ² Sillä sinä elätät itses kättes töistä: autuas sinä olet, ja sinulle käy hyvästi. ³ Sinun emäntäs on niinkuin hedelmällinen viinapuu huonees sisimmäisissä loukkaissa: sinun lapses niinkuin öljypuun vesat, pöytäs ympärillä. ⁴ Katsos, näin se mies siunataan, joka Herraa pelkää. ⁵ Herra siunaa sinua Zionista, ettäs näet Jerusalemin onnen kaikkena elinaikanas, ⁶ Ja saat nähdä lastes lapset: rauha olkoon Israelille! ¹²⁹ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel; ² He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet. ³ Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet. ⁴ Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut. ⁵ Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat. ⁶ Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös, ⁷ Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä; ⁸ Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen. ¹³⁰ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra. ² Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä. ³ Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy? ⁴ Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin. ⁵ Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle. ⁶ Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti. ⁷ Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä. ⁸ Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä. ¹³¹ ¹ Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat. ² Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan. ³ Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen. ¹³² ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa, ² Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle: ³ En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata; ⁴ En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua, ⁵ Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi. ⁶ Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla. ⁷ Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä. ⁸ Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki. ⁹ Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan. ¹⁰ Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden. ¹¹ Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles. ¹² Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti. ¹³ Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa. ¹⁴ Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa. ¹⁵ Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää. ¹⁶ Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman. ¹⁷ Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni. ¹⁸ Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman. ¹³³ ¹ Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Katsos kuinka hyvä ja kuinka suloinen se on, että veljekset sovinnossa keskenänsä asuvat. ² Niinkuin kallis voide, joka Aaronin päästä vuotaa koko hänen partaansa, joka vuotaa hänen vaatettensa liepeesen; ³ Niinkuin Hermonin kaste, joka tulee alas Zionin vuorelle; sillä siellä lupaa Herra siunauksen ja elämän alati ja ijankaikkisesti. ¹³⁴ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Katso, kiittäkäät Herraa, kaikki Herran palveliat, jotka yöllä seisotte Herran huoneessa! ² Nostakaat kätenne pyhään päin, ja kiittäkäät Herraa. ³ Herra siunatkoon sinua Zionista, joka taivaan ja maan tehnyt on. ¹³⁵ ¹ Halleluja! Ylistäkäät Herran nimeä, kiittäkäät, Herran palveliat. ² Te kuin seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme esihuoneissa. ³ Kiittäkäät Herraa, sillä Herra on hyvä, ja veisatkaat kiitosta hänen nimellensä; sillä se on suloinen. ⁴ Sillä Herra on itsellensä valinnut Jakobin, Israelin omaksensa. ⁵ Minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Jumalamme kaikkein jumalain ylitse. ⁶ Kaikki, mitä Herra tahtoo, niin hän tekee, taivaassa ja maassa, meressä ja kaikessa syvyydessä; ⁷ Joka pilvet nostaa maan ääristä, joka pitkäisen leimauksesta sateen saattaa, ja tuulen tuo ulos tavaroistansa; ⁸ Joka esikoiset Egyptissä löi, sekä ihmisistä että karjasta, ⁹ Ja antoi merkkinsä ja ihmeensä tulla Egyptin keskelle, Pharaolle ja kaikille hänen palvelioillensa; ¹⁰ Joka monet pakanat löi, ja tappoi väkevät kuninkaat: ¹¹ Sihonin Amorilaisten kuninkaan, ja Ogin Basanin kuninkaan, ja kaikki Kanaanin valtakunnat, ¹² Ja antoi heidän maansa perimiseksi, Israelille kansallensa perimiseksi. ¹³ Herra, sinun nimes pysyy ijankaikkisesti: Herra, sinun muistos pysyy suvusta sukuun. ¹⁴ Sillä Herra tuomitsee kansansa, ja on palvelioillensa armollinen. ¹⁵ Pakanain epäjumalat ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt. ¹⁶ Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe; ¹⁷ Heillä ovat korvat, ja ei kuule: eikä ole henkeä heidän suussansa. ¹⁸ Jotka niitä tekevät, he ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat. ¹⁹ Te Israelin huoneesta, kiittäkäät Herraa! te Aaronin huoneesta, kiittäkäät Herraa! ²⁰ Te Levin huoneesta, kiittäkäät Herraa! te jotka Herraa pelkäätte, kiittäkäät Herraa! ²¹ Kiitetty olkoon Herra Zionista, joka Jerusalemissa asuu! Halleluja! ¹³⁶ ¹ Kiittäkäät Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ² Kiittäkäät kaikkein jumalain Jumalaa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ³ Kiittäkäät kaikkein herrain Herraa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, ⁴ Joka yksinänsä suuret ihmeet tekee; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁵ Joka taivaat toimellisesti on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁶ Joka maan on levittänyt veden päälle; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁷ Joka suuret valkeudet on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁸ Auringon päivää hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁹ Kuun ja tähdet yötä hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁰ Joka Egyptin esikoiset löi: sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹¹ Ja vei Israelin ulos heidän keskeltänsä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹² Väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ¹³ Joka Punaisen meren jakoi kahtia; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁴ Ja antoi Israelin käydä sen keskeltä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁵ Joka Pharaon sotaväkinensä Punaiseen mereen upotti; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁶ Joka johdatti kansansa korven lävitse; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁷ Joka suuret kuninkaat löi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁸ Ja tappoi väkevät kuninkaat; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁹ Sihonin Amorilaisten kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²⁰ Ja Ogin Basanin kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²¹ Ja antoi heidän maansa perimiseksi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²² Perimiseksi palveliallensa Israelille; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ²³ Hän muisti meitä, kuin me olimme painetut alas; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²⁴ Ja lunasti meitä vihollisistamme; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²⁵ Joka antaa kaikelle lihalle ruan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ²⁶ Kiittäkäät taivaan Jumalaa! sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ¹³⁷ ¹ Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme. ² Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat. ³ Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä. ⁴ Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla? ⁵ Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu. ⁶ Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni. ⁷ Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti. ⁸ Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet. ⁹ Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin. ¹³⁸ ¹ Davidin. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni: jumalain edessä minä sinulle kiitosta veisaan. ² Minä tahdon kumartaen rukoilla sinun pyhän templis puoleen, ja kiittää sinun nimeäs, sinun armos ja totuutes tähden; sillä sinä teit nimes ja sanas suureksi kaikkein ylitse. ³ Koska minä sinua avukseni huudan, niin sinä kuulet minua, ja annat sielulleni suuren väkevyyden. ⁴ Herra! sinua kiittävät kaikki kuninkaat maan päällä, että he kuulevat sinun suus sanoja, ⁵ Ja veisaavat Herran teille, että Herran kunnia on suuri. ⁶ Sillä Herra on korkia, ja katselee nöyriä, ja ylpiät tuntee kaukaa. ⁷ Jos minä vaeltaisin ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minua, ja lähetät kätes vihollisteni vihan päälle: sinun oikia kätes varjelee minua. ⁸ Herra tekee siihen lopun minun tähteni: Herra, sinun laupiutes on ijankaikkinen, älä käsialaas hylkää! ¹³⁹ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun. ² Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni. ³ Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni. ⁴ Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä. ⁵ Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni. ⁶ Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää. ⁷ Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen? ⁸ Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. ⁹ Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä, ¹⁰ Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun. ¹¹ Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni. ¹² Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus. ¹³ Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa. ¹⁴ Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää. ¹⁵ Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin. ¹⁶ Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut. ¹⁷ Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa? ¹⁸ Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs. ¹⁹ Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat. ²⁰ Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes). ²¹ Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan. ²² Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset. ²³ Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen. ²⁴ Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. ¹⁴⁰ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. (H140:2) Herra, pelasta minua pahoista ihmisistä: varjele minua vääristä miehistä, ² Jotka pahaa ajattelevat sydämissänsä, ja joka päivä sotaan hankitsevat. ³ He hiovat kieltänsä niinkuin kärme: kyykärmeen myrkky on heidän huultensa alla, Sela! ⁴ Varjele minua, Herra, jumalattomain käsistä, varjele minua vääristä ihmisistä, jotka ajattelevat minun käymiseni kukistaa. ⁵ Ylpiät asettavat paulat ja nuorat minun eteeni, ja venyttävät verkot tien viereen: minun eteeni panevat he paulan, Sela! ⁶ Mutta minä sanoin Herralle: sinä olet minun Jumalani: Herra, kuule minun rukoukseni ääni. ⁷ Herra, Herra, väkevä apuni! sinä varjelet minun pääni sodan aikana. ⁸ Herra, älä salli jumalattomalle hänen himoansa: älä vahvista hänen pahaa tahtoansa, ettei hän ylpeytyisi, Sela! ⁹ Heidän sappensa, jotka minua piirittävät, ja heidän huultensa vaiva langetkoon heidän päällensä. ¹⁰ Tuliset hiilet pitää heidän päällensä putooman: hän antaa heidän langeta tuleen ja syvään kuoppaan, ettei heidän pidä nouseman ylös. ¹¹ Kielilakkarin ei pidä menestymän maan päällä: häijy väärä ihminen karkoitetaan ja kukistetaan. ¹² Sillä minä tiedän, että Herra raadollisen asian ja köyhän oikeuden toimittaa. ¹³ Tosin vanhurskaat kiittävät sinun nimeäs, ja vakaat asuvat sinun kasvois edessä. ¹⁴¹ ¹ Davidin Psalmi. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan. ² Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri. ³ Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni. ⁴ Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat. ⁵ Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan. ⁶ Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi. ⁷ Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais. ⁸ Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää. ⁹ Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta. ¹⁰ Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin minä pääsen ohitse. ¹⁴² ¹ Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli. (H142:2) Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni. ² Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä, ja osoitan hänelle hätäni, ³ Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni. ⁴ Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani. ⁵ Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani elävien maalla. ⁶ Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät. ⁷ Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet. ¹⁴³ ¹ Davidin Psalmi. Herra! kuule minun rukoukseni, ota anomiseni korviis, sinun totuutes tähden, kuule minua sinun vanhurskautes tähden, ² Ja älä käy tuomiolle palvelias kanssa; sillä ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs. ³ Sillä vihollinen vainoo minun sieluani, ja lyö minun elämäni rikki maahan asti: hän panee minun pimeyteen, niinkuin kuolleet maailmassa. ⁴ Minun henkeni on minussa ahdistettu: sydämeni on minussa kulutettu. ⁵ Minä muistelen entisiä aikoja: minä ajattelen kaikkia sinun tekojas, ja tutkistelen sinun kättes töitä. ⁶ Minä levitän käteni sinun puolees: minun sieluni janoo sinua, niinkuin karkia maa, Sela! ⁷ Herra, kuule minua nopiasti, henkeni katoo: älä kasvojas minulta kätke, etten minä niiden kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menevät. ⁸ Suo minun varhain kuulla sinun armojas, sillä sinuun minä toivon: ilmoita minulle tie, jota minä käyn; sillä minä ylennän sieluni sinun tykös. ⁹ Pelasta minua, Herra, vihollisistani! sinun tykös minä pakenen. ¹⁰ Opeta minua tekemään sinun suosios jälkeen; sillä sinä olet minun Jumalani: sinun hyvä henkes viekään minua tasaista tietä. ¹¹ Herra, virvoita minua nimes tähden: vie sieluni hädästä ulos sinun vanhurskautes tähden. ¹² Ja teloita viholliseni sinun laupiutes tähden, ja kadota kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen palvelias. ¹⁴⁴ ¹ Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan, ² Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii. ³ Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin? ⁴ On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo. ⁵ Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat. ⁶ Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä. ⁷ Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä, ⁸ Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi. ⁹ Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla, ¹⁰ Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta. ¹¹ Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi, ¹² Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät. ¹³ Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme; ¹⁴ Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme. ¹⁵ Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on. ¹⁴⁵ ¹ Davidin kiitos. Minä ylistän sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkiseti. ² Joka päivä minä kunnioitan sinua, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkisesti. ³ Suuri on Herra, ja sangen kunniallinen, ja hänen suuruutensa on sanomatoin. ⁴ Suku pitää suvulle jutteleman sinun töitäs, ja sinun voimastas puhuman. ⁵ Minä ajattelen sinun suuren kunnias kauneutta ja sinun ihmeitäs; ⁶ Että puhuttaisiin sinun ihmeellisten töittes voimasta: ja sinun suurta herrauttas minä juttelen; ⁷ Että sinun suuren hyvyytes muisto ylistettäisiin, ja sinun vanhurskautes kiitettäisiin. ⁸ Armollinen ja laupias on Herra, hidas vihaan ja sangen hyvä. ⁹ Suloinen on Herra kaikille, ja armahtaa kaikkia tekojansa. ¹⁰ Kiittäkään sinua, Herra, kaikki sinun tekos, ja sinun pyhäs kiittäkään sinua; ¹¹ Julistakaan sinun valtakuntas kunniaa, ja puhukaa sinun voimastas. ¹² Että sinun voimas tulis ihmisten lapsille tiettäväksi, ja sinun valtakuntas suuri kunnia. ¹³ Sinun valtakuntas on ijankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautes pysyy suvusta sukuun. ¹⁴ Herra tukee kaikkia kaatuvaisia, ja nostaa kaikkia sullotuita. ¹⁵ Kaikkein silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille ruan ajallansa. ¹⁶ Sinä avaat kätes, ja ravitset kaikki, kuin elävät, suosiolla. ¹⁷ Vanhurskas on Herra kaikissa teissänsä, ja laupias kaikissa töissänsä. ¹⁸ Läsnä on Herra kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat. ¹⁹ Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa, ja auttaa heitä. ²⁰ Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, ja hukuttaa kaikki jumalattomat. ²¹ Minun suuni pitää puhuman Herran kiitoksen, ja kaikki liha kunnioittakaan hänen pyhää nimeänsä, aina ja ijankaikkisesti. ¹⁴⁶ ¹ Halleluja! Kiitä Herraa, minun sieluni. ² Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen. ³ Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mitään auttaa. ⁴ Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa. ⁵ Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on; ⁶ Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti; ⁷ Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut: ⁸ Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita. ⁹ Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä, ja jumalattomain tien hajoittaa. ¹⁰ Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja! ¹⁴⁷ ¹ Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis. ² Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset. ³ Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa. ⁴ Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä. ⁵ Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin. ⁶ Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa. ⁷ Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella; ⁸ Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa; ⁹ Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat. ¹⁰ Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut. ¹¹ Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat. ¹² Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas! ¹³ Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses. ¹⁴ Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla. ¹⁵ Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee. ¹⁶ Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan. ¹⁷ Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää? ¹⁸ Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat. ¹⁹ Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa. ²⁰ Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja! ¹⁴⁸ ¹ Halleluja! Kiittäkäät Herraa taivaissa, kiittäkäät häntä korkeudessa. ² Kiittäkäät häntä kaikki hänen enkelinsä: kiittäkäät häntä kaikki hänen sotaväkensä. ³ Kiittäkäät häntä aurinko ja kuu: kiittäkäät häntä kaikki kirkkaat tähdet. ⁴ Kiittäkäät häntä, te taivasten taivaat, ja vedet, jotka taivasten päällä ovat. ⁵ Heidän pitää Herran nimeä kiittämän; sillä hän käski, ja ne luoduksi tulivat. ⁶ Hän pitää ylös ne aina ja ijankaikkisesti: hän asettaa heitä, ettei heidän toisin käymän pitäisi. ⁷ Kiittäkäät Herraa maan päällä, te valaskalat ja kaikki syvyydet; ⁸ Tuli ja rakeet, lumi ja sumu, tuulispää, jotka hänen sanansa toimittavat, ⁹ Vuoret ja kaikki kukkulat, hedelmälliset puut ja kaikki sedripuut; ¹⁰ Pedot ja kaikki eläimet, madot ja siivelliset linnut; ¹¹ Maan kuninkaat ja kaikki kansat, päämiehet ja kaikki tuomarit maan päällä; ¹² Nuorukaiset ja neitseet, vanhat nuorten kanssa: ¹³ Kiittäkään Herran nimeä; sillä hänen ainoan nimensä on korotettu, ja hänen suuri kunniansa ylitse maan ja taivaan. ¹⁴ Ja hän korottaa sarven kansallensa: kaikki hänen pyhänsä kiittäkäät, Israelin lapset, kansa joka häntä lähin on, Halleluja! ¹⁴⁹ ¹ Halleluja! Veisatkaat Herralle uusi veisu: pyhäin seurakunnan pitää häntä kiittämän. ² Iloitkaan Israel tekiässänsä: Zionin lapset riemuitkaan Kuninkaastansa. ³ Heidän pitää tanssissa hänen nimeänsä kiittämän: harpuilla ja kanteleilla pitää heidän soittaman. ⁴ Sillä Herra rakastaa kansaansa: hän kunnioittaa nöyriä autuudella. ⁵ Pyhäin pitää iloitseman kunnialla, ja kiittämän vuoteissansa. ⁶ Heidän suussansa pitää Jumalan ylistys oleman, ja kaksiteräiset miekat heidän käsissänsä, ⁷ Kostamaan pakanoille, ja rankaisemaan kansoja, ⁸ Heidän kuninkaitansa sitomaan kahleisiin, ja heidän jaloimpiansa rautakahleisiin, ⁹ Ja tekemään heille kirjoitetun oikeuden: tämä kunnia pitää kaikille hänen pyhillensä oleman, Halleluja! ¹⁵⁰ ¹ Halleluja! Kiittäkäät Herraa hänen pyhässänsä: kiittäkäät häntä hänen väkevyytensä avaruudessa! ² Kiittäkäät häntä hänen voimallisten tekoinsa tähden: kiittäkäät häntä ylenpalttisen suuruutensa tähden! ³ Kiittäkäät häntä basunilla: kiittäkäät häntä psaltareilla ja kanteleilla! ⁴ Kiittäkäät häntä harpuilla ja tanssilla: kiittäkäät häntä harpun kielillä ja huiluilla! ⁵ Kiittäkäät häntä kilisevillä symbaleilla! ⁶ Kaikki, joilla henki on, kiittäkään Herraa, Halleluja!