Psalms 115:1-150:6 Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.

Finnish⁽ⁱ⁾ ¹ Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden. ² Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa? ³ Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee. ⁴ Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt. ⁵ Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe. ⁶ Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista. ⁷ Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa. ⁸ Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat. ⁹ Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä. ¹⁰ Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä. ¹¹ Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä. ¹² Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen. ¹³ Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret. ¹⁴ Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne. ¹⁵ Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt. ¹⁶ Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut. ¹⁷ Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen. ¹⁸ Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja! ¹¹⁶ ¹ Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen; ² Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani. ³ Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. ⁴ Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni! ⁵ Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias. ⁶ Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti. ⁷ Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle. ⁸ Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta. ⁹ Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa. ¹⁰ Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan. ¹¹ Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat. ¹² Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki? ¹³ Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä. ¹⁴ Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä. ¹⁵ Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä. ¹⁶ O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt. ¹⁷ Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan. ¹⁸ Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä, ¹⁹ Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja! ¹¹⁷ ¹ Kiittäkäät Herraa, kaikki pakanat: ylistäkäät häntä kaikki kansat! ² Sillä hänen armonsa on voimallinen meidän päällemme, ja Herran totuus ijankaikkisesti. Halleluja! ¹¹⁸ ¹ Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ² Sanokaan nyt Israel: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ³ Sanokaan nyt Aaronin huone: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ⁴ Sanokaan nyt kaikki, jotka Herraa pelkäävät: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ⁵ Tuskissani minä Herraa avukseni huusin, ja Herra kuuli minua, ja pelasti minun. ⁶ Herra on minun kanssani; sentähden en minä pelkää, mitä ihmiset minulle tekisivät. ⁷ Herra on minun kanssani auttamassa minua, ja minä tahdon nähdä iloni minun vihollisistani. ⁸ Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa ihmisiin. ⁹ Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa päämiehiin. ¹⁰ Kaikki pakanat piirittävät minua; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan. ¹¹ He piirittävät minua joka kulmalta; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan. ¹² He piirittävät minua niinkuin kimalaiset, ja he sammuvat niinkuin tuli orjantappuroissa; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan. ¹³ Minua kovin sysätään lankeemaan; mutta Herra auttaa minua. ¹⁴ Herra on minun väkevyyteni, ja minun virteni, ja on minun autuuteni. ¹⁵ Ilon ja autuuden ääni on vanhurskasten majoissa: Herran oikia käsi saa voiton. ¹⁶ Herran oikia käsi on koroitettu: Herran oikia käsi saa voiton. ¹⁷ En minä kuole, vaan elän, ja Herran tekoja luettelen. ¹⁸ Kyllä Herra minua kurittaa, vaan ei hän minua kuolemalle anna. ¹⁹ Avatkaat minulle vanhurskauden portit, minun käydäkseni sisälle, kiittämään Herraa. ²⁰ Tämä on Herran portti: vanhurskaat siitä käyvät sisälle. ²¹ Minä kiitän sinua, ettäs minun rukoukseni kuulit, ja autit minua. ²² Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. ²³ Herralta se on tapahtunut, ja on ihme meidän silmäimme edessä. ²⁴ Tämä on se päivä, jonka Herra teki: iloitkaamme ja riemuitkaamme hänessä. ²⁵ O Herra, auta, o Herra, anna menestyä! ²⁶ Siunattu olkoon se,joka tulee Herran nimeen! me siunaamme teitä Herran huoneesta. ²⁷ Herra on Jumala, joka meitä valistaa: kaunistakaat juhlalehdillä hamaan alttarin sarviin asti. ²⁸ Sinä olet minun Jumalani, ja minä kiitän sinua; minun Jumalani! sinua minä ylistän. ²⁹ Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ¹¹⁹ ¹ Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat. ² Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät. ³ Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa. ⁴ Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys. ⁵ O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs! ⁶ Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään. ⁷ Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet. ⁸ Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää. ⁹ Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen. ¹⁰ Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs. ¹¹ Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan. ¹² Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs! ¹³ Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet. ¹⁴ Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta. ¹⁵ Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs. ¹⁶ Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas. ¹⁷ Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin. ¹⁸ Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas. ¹⁹ Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs. ²⁰ Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen. ²¹ Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat. ²² Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses. ²³ Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs. ²⁴ Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani. ²⁵ Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen. ²⁶ Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys. ²⁷ Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs. ²⁸ Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen. ²⁹ Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis. ³⁰ Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni. ³¹ Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla. ³² Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten. ³³ Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin. ³⁴ Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni. ³⁵ Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan. ³⁶ Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen. ³⁷ Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes. ³⁸ Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin. ³⁹ Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset. ⁴⁰ Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas. ⁴¹ Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen, ⁴² Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas. ⁴³ Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas. ⁴⁴ Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti, ⁴⁵ Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs, ⁴⁶ Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee, ⁴⁷ Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan, ⁴⁸ Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs. ⁴⁹ Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa. ⁵⁰ Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun. ⁵¹ Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee. ⁵² Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan. ⁵³ Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät. ⁵⁴ Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa. ⁵⁵ Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis. ⁵⁶ Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin. ⁵⁷ Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas. ⁵⁸ Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen. ⁵⁹ Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen. ⁶⁰ Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään. ⁶¹ Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias. ⁶² Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden. ⁶³ Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät, ⁶⁴ Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs. ⁶⁵ Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen. ⁶⁶ Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys. ⁶⁷ Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas. ⁶⁸ Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs. ⁶⁹ Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys. ⁷⁰ Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas. ⁷¹ Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin. ⁷² Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa. ⁷³ Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs. ⁷⁴ Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas. ⁷⁵ Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt. ⁷⁶ Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet. ⁷⁷ Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni. ⁷⁸ Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs. ⁷⁹ Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat. ⁸⁰ Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi. ⁸¹ Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle. ⁸² Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat? ⁸³ Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs. ⁸⁴ Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani? ⁸⁵ Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään. ⁸⁶ Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua. ⁸⁷ He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt. ⁸⁸ Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen. ⁸⁹ Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa. ⁹⁰ Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy. ⁹¹ Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat. ⁹² Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut. ⁹³ En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat. ⁹⁴ Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs. ⁹⁵ Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin. ⁹⁶ Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät. ⁹⁷ Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen. ⁹⁸ Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani. ⁹⁹ Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni. ¹⁰⁰ Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys. ¹⁰¹ Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin. ¹⁰² En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua. ¹⁰³ Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja. ¹⁰⁴ Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä. ¹⁰⁵ Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni. ¹⁰⁶ Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon. ¹⁰⁷ Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä. ¹⁰⁸ Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes. ¹⁰⁹ Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias. ¹¹⁰ Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs. ¹¹¹ Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo. ¹¹² Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti. ¹¹³ Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias. ¹¹⁴ Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle. ¹¹⁵ Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt. ¹¹⁶ Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla. ¹¹⁷ Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs. ¹¹⁸ Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe. ¹¹⁹ Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias. ¹²⁰ Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas. ¹²¹ Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät. ¹²² Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa. ¹²³ Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen. ¹²⁴ Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs. ¹²⁵ Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses. ¹²⁶ Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet. ¹²⁷ Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa. ¹²⁸ Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä. ¹²⁹ Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää. ¹³⁰ Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen. ¹³¹ Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys. ¹³² Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat. ¹³³ Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita. ¹³⁴ Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys. ¹³⁵ Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys. ¹³⁶ Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä. ¹³⁷ Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat. ¹³⁸ Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt. ¹³⁹ Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet. ¹⁴⁰ Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää. ¹⁴¹ Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs. ¹⁴² Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus. ¹⁴³ Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs. ¹⁴⁴ Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän. ¹⁴⁵ Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin. ¹⁴⁶ Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin. ¹⁴⁷ Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon. ¹⁴⁸ Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas. ¹⁴⁹ Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen. ¹⁵⁰ Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas. ¹⁵¹ Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus. ¹⁵² Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut. ¹⁵³ Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias. ¹⁵⁴ Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta. ¹⁵⁵ Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs. ¹⁵⁶ Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen. ¹⁵⁷ Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas. ¹⁵⁸ Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä. ¹⁵⁹ Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen. ¹⁶⁰ Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti. ¹⁶¹ Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas. ¹⁶² Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on. ¹⁶³ Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan. ¹⁶⁴ Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden. ¹⁶⁵ Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa. ¹⁶⁶ Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys. ¹⁶⁷ Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti. ¹⁶⁸ Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs. ¹⁶⁹ Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen. ¹⁷⁰ Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen. ¹⁷¹ Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys. ¹⁷² Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat. ¹⁷³ Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys. ¹⁷⁴ Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias. ¹⁷⁵ Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua! ¹⁷⁶ Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs. ¹²⁰ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni. ² Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä? ³ Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa? ⁴ Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa. ⁵ Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa. ⁶ Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat. ⁷ Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat. ¹²¹ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee. ² Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on. ³ Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee. ⁴ Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa. ⁵ Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs, ⁶ Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä. ⁷ Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus! ⁸ Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen! ¹²² ¹ Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen, ² Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem. ³ Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon, ⁴ Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä. ⁵ Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet. ⁶ Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat! ⁷ Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas! ⁸ Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa! ⁹ Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas. ¹²³ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni sinun tykös, joka asut taivaissa. ² Katso, niinkuin palveliain silmät katsovat isäntänsä käsiin, niinkuin piikain silmät katsovat emäntäinsä käsiin, niin meidänkin silmämme katsovat Herraa meidän Jumalaamme, siihenasti että hän meitä armahtaa. ³ Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen! sillä me olemme sangen täytetyt ylönkatseesta; ⁴ Sangen täynnä on meidän sielumme rikasten pilkkaa ja ylpeiden ylönkatsetta. ¹²⁴ ¹ Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel: ² Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan, ³ Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme; ⁴ Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse: ⁵ Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse. ⁶ Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa! ⁷ Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt. ⁸ Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on. ¹²⁵ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Jotka Herran päälle uskaltavat, ei he lankee, vaan pysyvät ijankaikkisesti niinkuin Zionin vuori. ² Jerusalemin ympäri ovat vuoret, ja Herra on kansansa ympärillä, hamasta nyt ja ijankaikkiseen. ³ Sillä jumalattomain valtikka ei pidä pysymän vanhurskasten joukon päällä, ettei vanhurskaat ojentaisi käsiänsä vääryyteen. ⁴ Herra, tee hyvästi hyville ja hurskaille sydämille. ⁵ Mutta jotka poikkeevat vääriin teihinsä, niitä Herra ajaa pois pahantekiäin kanssa; mutta rauha olkoon Israelille! ¹²⁶ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset. ² Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt. ³ Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset. ⁴ Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä. ⁵ Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät. ⁶ He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä. ¹²⁷ ¹ Salomon veisu korkeimmassa Kuorissa. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat. ² Se on turha, että te varhain nousette ja hiljain maata menette, ja syötte leipänne surulla; sillä hän antaa ystävillensä heidän maatessansa. ³ Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anto. ⁴ Kuin nuolet väkevän kädessä, niin ovat nuorukaiset. ⁵ Autuas on se, jonka viini on niitä täynnänsä: ei ne häväistä, kuin heillä vihollistensa kanssa portissa tekemistä on. ¹²⁸ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Autuas on jokainen, joka Herraa pelkää, ja hänen tiellänsä vaeltaa. ² Sillä sinä elätät itses kättes töistä: autuas sinä olet, ja sinulle käy hyvästi. ³ Sinun emäntäs on niinkuin hedelmällinen viinapuu huonees sisimmäisissä loukkaissa: sinun lapses niinkuin öljypuun vesat, pöytäs ympärillä. ⁴ Katsos, näin se mies siunataan, joka Herraa pelkää. ⁵ Herra siunaa sinua Zionista, ettäs näet Jerusalemin onnen kaikkena elinaikanas, ⁶ Ja saat nähdä lastes lapset: rauha olkoon Israelille! ¹²⁹ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel; ² He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet. ³ Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet. ⁴ Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut. ⁵ Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat. ⁶ Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös, ⁷ Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä; ⁸ Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen. ¹³⁰ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra. ² Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä. ³ Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy? ⁴ Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin. ⁵ Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle. ⁶ Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti. ⁷ Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä. ⁸ Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä. ¹³¹ ¹ Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat. ² Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan. ³ Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen. ¹³² ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa, ² Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle: ³ En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata; ⁴ En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua, ⁵ Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi. ⁶ Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla. ⁷ Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä. ⁸ Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki. ⁹ Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan. ¹⁰ Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden. ¹¹ Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles. ¹² Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti. ¹³ Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa. ¹⁴ Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa. ¹⁵ Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää. ¹⁶ Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman. ¹⁷ Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni. ¹⁸ Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman. ¹³³ ¹ Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Katsos kuinka hyvä ja kuinka suloinen se on, että veljekset sovinnossa keskenänsä asuvat. ² Niinkuin kallis voide, joka Aaronin päästä vuotaa koko hänen partaansa, joka vuotaa hänen vaatettensa liepeesen; ³ Niinkuin Hermonin kaste, joka tulee alas Zionin vuorelle; sillä siellä lupaa Herra siunauksen ja elämän alati ja ijankaikkisesti. ¹³⁴ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Katso, kiittäkäät Herraa, kaikki Herran palveliat, jotka yöllä seisotte Herran huoneessa! ² Nostakaat kätenne pyhään päin, ja kiittäkäät Herraa. ³ Herra siunatkoon sinua Zionista, joka taivaan ja maan tehnyt on. ¹³⁵ ¹ Halleluja! Ylistäkäät Herran nimeä, kiittäkäät, Herran palveliat. ² Te kuin seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme esihuoneissa. ³ Kiittäkäät Herraa, sillä Herra on hyvä, ja veisatkaat kiitosta hänen nimellensä; sillä se on suloinen. ⁴ Sillä Herra on itsellensä valinnut Jakobin, Israelin omaksensa. ⁵ Minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Jumalamme kaikkein jumalain ylitse. ⁶ Kaikki, mitä Herra tahtoo, niin hän tekee, taivaassa ja maassa, meressä ja kaikessa syvyydessä; ⁷ Joka pilvet nostaa maan ääristä, joka pitkäisen leimauksesta sateen saattaa, ja tuulen tuo ulos tavaroistansa; ⁸ Joka esikoiset Egyptissä löi, sekä ihmisistä että karjasta, ⁹ Ja antoi merkkinsä ja ihmeensä tulla Egyptin keskelle, Pharaolle ja kaikille hänen palvelioillensa; ¹⁰ Joka monet pakanat löi, ja tappoi väkevät kuninkaat: ¹¹ Sihonin Amorilaisten kuninkaan, ja Ogin Basanin kuninkaan, ja kaikki Kanaanin valtakunnat, ¹² Ja antoi heidän maansa perimiseksi, Israelille kansallensa perimiseksi. ¹³ Herra, sinun nimes pysyy ijankaikkisesti: Herra, sinun muistos pysyy suvusta sukuun. ¹⁴ Sillä Herra tuomitsee kansansa, ja on palvelioillensa armollinen. ¹⁵ Pakanain epäjumalat ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt. ¹⁶ Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe; ¹⁷ Heillä ovat korvat, ja ei kuule: eikä ole henkeä heidän suussansa. ¹⁸ Jotka niitä tekevät, he ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat. ¹⁹ Te Israelin huoneesta, kiittäkäät Herraa! te Aaronin huoneesta, kiittäkäät Herraa! ²⁰ Te Levin huoneesta, kiittäkäät Herraa! te jotka Herraa pelkäätte, kiittäkäät Herraa! ²¹ Kiitetty olkoon Herra Zionista, joka Jerusalemissa asuu! Halleluja! ¹³⁶ ¹ Kiittäkäät Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ² Kiittäkäät kaikkein jumalain Jumalaa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ³ Kiittäkäät kaikkein herrain Herraa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, ⁴ Joka yksinänsä suuret ihmeet tekee; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁵ Joka taivaat toimellisesti on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁶ Joka maan on levittänyt veden päälle; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁷ Joka suuret valkeudet on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁸ Auringon päivää hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁹ Kuun ja tähdet yötä hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁰ Joka Egyptin esikoiset löi: sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹¹ Ja vei Israelin ulos heidän keskeltänsä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹² Väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ¹³ Joka Punaisen meren jakoi kahtia; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁴ Ja antoi Israelin käydä sen keskeltä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁵ Joka Pharaon sotaväkinensä Punaiseen mereen upotti; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁶ Joka johdatti kansansa korven lävitse; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁷ Joka suuret kuninkaat löi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁸ Ja tappoi väkevät kuninkaat; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁹ Sihonin Amorilaisten kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²⁰ Ja Ogin Basanin kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²¹ Ja antoi heidän maansa perimiseksi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²² Perimiseksi palveliallensa Israelille; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ²³ Hän muisti meitä, kuin me olimme painetut alas; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²⁴ Ja lunasti meitä vihollisistamme; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²⁵ Joka antaa kaikelle lihalle ruan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ²⁶ Kiittäkäät taivaan Jumalaa! sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ¹³⁷ ¹ Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme. ² Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat. ³ Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä. ⁴ Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla? ⁵ Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu. ⁶ Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni. ⁷ Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti. ⁸ Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet. ⁹ Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin. ¹³⁸ ¹ Davidin. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni: jumalain edessä minä sinulle kiitosta veisaan. ² Minä tahdon kumartaen rukoilla sinun pyhän templis puoleen, ja kiittää sinun nimeäs, sinun armos ja totuutes tähden; sillä sinä teit nimes ja sanas suureksi kaikkein ylitse. ³ Koska minä sinua avukseni huudan, niin sinä kuulet minua, ja annat sielulleni suuren väkevyyden. ⁴ Herra! sinua kiittävät kaikki kuninkaat maan päällä, että he kuulevat sinun suus sanoja, ⁵ Ja veisaavat Herran teille, että Herran kunnia on suuri. ⁶ Sillä Herra on korkia, ja katselee nöyriä, ja ylpiät tuntee kaukaa. ⁷ Jos minä vaeltaisin ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minua, ja lähetät kätes vihollisteni vihan päälle: sinun oikia kätes varjelee minua. ⁸ Herra tekee siihen lopun minun tähteni: Herra, sinun laupiutes on ijankaikkinen, älä käsialaas hylkää! ¹³⁹ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun. ² Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni. ³ Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni. ⁴ Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä. ⁵ Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni. ⁶ Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää. ⁷ Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen? ⁸ Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. ⁹ Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä, ¹⁰ Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun. ¹¹ Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni. ¹² Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus. ¹³ Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa. ¹⁴ Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää. ¹⁵ Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin. ¹⁶ Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut. ¹⁷ Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa? ¹⁸ Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs. ¹⁹ Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat. ²⁰ Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes). ²¹ Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan. ²² Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset. ²³ Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen. ²⁴ Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. ¹⁴⁰ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. (H140:2) Herra, pelasta minua pahoista ihmisistä: varjele minua vääristä miehistä, ² Jotka pahaa ajattelevat sydämissänsä, ja joka päivä sotaan hankitsevat. ³ He hiovat kieltänsä niinkuin kärme: kyykärmeen myrkky on heidän huultensa alla, Sela! ⁴ Varjele minua, Herra, jumalattomain käsistä, varjele minua vääristä ihmisistä, jotka ajattelevat minun käymiseni kukistaa. ⁵ Ylpiät asettavat paulat ja nuorat minun eteeni, ja venyttävät verkot tien viereen: minun eteeni panevat he paulan, Sela! ⁶ Mutta minä sanoin Herralle: sinä olet minun Jumalani: Herra, kuule minun rukoukseni ääni. ⁷ Herra, Herra, väkevä apuni! sinä varjelet minun pääni sodan aikana. ⁸ Herra, älä salli jumalattomalle hänen himoansa: älä vahvista hänen pahaa tahtoansa, ettei hän ylpeytyisi, Sela! ⁹ Heidän sappensa, jotka minua piirittävät, ja heidän huultensa vaiva langetkoon heidän päällensä. ¹⁰ Tuliset hiilet pitää heidän päällensä putooman: hän antaa heidän langeta tuleen ja syvään kuoppaan, ettei heidän pidä nouseman ylös. ¹¹ Kielilakkarin ei pidä menestymän maan päällä: häijy väärä ihminen karkoitetaan ja kukistetaan. ¹² Sillä minä tiedän, että Herra raadollisen asian ja köyhän oikeuden toimittaa. ¹³ Tosin vanhurskaat kiittävät sinun nimeäs, ja vakaat asuvat sinun kasvois edessä. ¹⁴¹ ¹ Davidin Psalmi. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan. ² Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri. ³ Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni. ⁴ Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat. ⁵ Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan. ⁶ Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi. ⁷ Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais. ⁸ Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää. ⁹ Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta. ¹⁰ Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin minä pääsen ohitse. ¹⁴² ¹ Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli. (H142:2) Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni. ² Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä, ja osoitan hänelle hätäni, ³ Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni. ⁴ Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani. ⁵ Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani elävien maalla. ⁶ Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät. ⁷ Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet. ¹⁴³ ¹ Davidin Psalmi. Herra! kuule minun rukoukseni, ota anomiseni korviis, sinun totuutes tähden, kuule minua sinun vanhurskautes tähden, ² Ja älä käy tuomiolle palvelias kanssa; sillä ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs. ³ Sillä vihollinen vainoo minun sieluani, ja lyö minun elämäni rikki maahan asti: hän panee minun pimeyteen, niinkuin kuolleet maailmassa. ⁴ Minun henkeni on minussa ahdistettu: sydämeni on minussa kulutettu. ⁵ Minä muistelen entisiä aikoja: minä ajattelen kaikkia sinun tekojas, ja tutkistelen sinun kättes töitä. ⁶ Minä levitän käteni sinun puolees: minun sieluni janoo sinua, niinkuin karkia maa, Sela! ⁷ Herra, kuule minua nopiasti, henkeni katoo: älä kasvojas minulta kätke, etten minä niiden kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menevät. ⁸ Suo minun varhain kuulla sinun armojas, sillä sinuun minä toivon: ilmoita minulle tie, jota minä käyn; sillä minä ylennän sieluni sinun tykös. ⁹ Pelasta minua, Herra, vihollisistani! sinun tykös minä pakenen. ¹⁰ Opeta minua tekemään sinun suosios jälkeen; sillä sinä olet minun Jumalani: sinun hyvä henkes viekään minua tasaista tietä. ¹¹ Herra, virvoita minua nimes tähden: vie sieluni hädästä ulos sinun vanhurskautes tähden. ¹² Ja teloita viholliseni sinun laupiutes tähden, ja kadota kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen palvelias. ¹⁴⁴ ¹ Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan, ² Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii. ³ Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin? ⁴ On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo. ⁵ Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat. ⁶ Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä. ⁷ Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä, ⁸ Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi. ⁹ Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla, ¹⁰ Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta. ¹¹ Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi, ¹² Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät. ¹³ Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme; ¹⁴ Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme. ¹⁵ Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on. ¹⁴⁵ ¹ Davidin kiitos. Minä ylistän sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkiseti. ² Joka päivä minä kunnioitan sinua, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkisesti. ³ Suuri on Herra, ja sangen kunniallinen, ja hänen suuruutensa on sanomatoin. ⁴ Suku pitää suvulle jutteleman sinun töitäs, ja sinun voimastas puhuman. ⁵ Minä ajattelen sinun suuren kunnias kauneutta ja sinun ihmeitäs; ⁶ Että puhuttaisiin sinun ihmeellisten töittes voimasta: ja sinun suurta herrauttas minä juttelen; ⁷ Että sinun suuren hyvyytes muisto ylistettäisiin, ja sinun vanhurskautes kiitettäisiin. ⁸ Armollinen ja laupias on Herra, hidas vihaan ja sangen hyvä. ⁹ Suloinen on Herra kaikille, ja armahtaa kaikkia tekojansa. ¹⁰ Kiittäkään sinua, Herra, kaikki sinun tekos, ja sinun pyhäs kiittäkään sinua; ¹¹ Julistakaan sinun valtakuntas kunniaa, ja puhukaa sinun voimastas. ¹² Että sinun voimas tulis ihmisten lapsille tiettäväksi, ja sinun valtakuntas suuri kunnia. ¹³ Sinun valtakuntas on ijankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautes pysyy suvusta sukuun. ¹⁴ Herra tukee kaikkia kaatuvaisia, ja nostaa kaikkia sullotuita. ¹⁵ Kaikkein silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille ruan ajallansa. ¹⁶ Sinä avaat kätes, ja ravitset kaikki, kuin elävät, suosiolla. ¹⁷ Vanhurskas on Herra kaikissa teissänsä, ja laupias kaikissa töissänsä. ¹⁸ Läsnä on Herra kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat. ¹⁹ Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa, ja auttaa heitä. ²⁰ Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, ja hukuttaa kaikki jumalattomat. ²¹ Minun suuni pitää puhuman Herran kiitoksen, ja kaikki liha kunnioittakaan hänen pyhää nimeänsä, aina ja ijankaikkisesti. ¹⁴⁶ ¹ Halleluja! Kiitä Herraa, minun sieluni. ² Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen. ³ Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mitään auttaa. ⁴ Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa. ⁵ Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on; ⁶ Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti; ⁷ Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut: ⁸ Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita. ⁹ Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä, ja jumalattomain tien hajoittaa. ¹⁰ Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja! ¹⁴⁷ ¹ Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis. ² Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset. ³ Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa. ⁴ Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä. ⁵ Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin. ⁶ Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa. ⁷ Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella; ⁸ Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa; ⁹ Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat. ¹⁰ Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut. ¹¹ Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat. ¹² Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas! ¹³ Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses. ¹⁴ Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla. ¹⁵ Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee. ¹⁶ Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan. ¹⁷ Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää? ¹⁸ Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat. ¹⁹ Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa. ²⁰ Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja! ¹⁴⁸ ¹ Halleluja! Kiittäkäät Herraa taivaissa, kiittäkäät häntä korkeudessa. ² Kiittäkäät häntä kaikki hänen enkelinsä: kiittäkäät häntä kaikki hänen sotaväkensä. ³ Kiittäkäät häntä aurinko ja kuu: kiittäkäät häntä kaikki kirkkaat tähdet. ⁴ Kiittäkäät häntä, te taivasten taivaat, ja vedet, jotka taivasten päällä ovat. ⁵ Heidän pitää Herran nimeä kiittämän; sillä hän käski, ja ne luoduksi tulivat. ⁶ Hän pitää ylös ne aina ja ijankaikkisesti: hän asettaa heitä, ettei heidän toisin käymän pitäisi. ⁷ Kiittäkäät Herraa maan päällä, te valaskalat ja kaikki syvyydet; ⁸ Tuli ja rakeet, lumi ja sumu, tuulispää, jotka hänen sanansa toimittavat, ⁹ Vuoret ja kaikki kukkulat, hedelmälliset puut ja kaikki sedripuut; ¹⁰ Pedot ja kaikki eläimet, madot ja siivelliset linnut; ¹¹ Maan kuninkaat ja kaikki kansat, päämiehet ja kaikki tuomarit maan päällä; ¹² Nuorukaiset ja neitseet, vanhat nuorten kanssa: ¹³ Kiittäkään Herran nimeä; sillä hänen ainoan nimensä on korotettu, ja hänen suuri kunniansa ylitse maan ja taivaan. ¹⁴ Ja hän korottaa sarven kansallensa: kaikki hänen pyhänsä kiittäkäät, Israelin lapset, kansa joka häntä lähin on, Halleluja! ¹⁴⁹ ¹ Halleluja! Veisatkaat Herralle uusi veisu: pyhäin seurakunnan pitää häntä kiittämän. ² Iloitkaan Israel tekiässänsä: Zionin lapset riemuitkaan Kuninkaastansa. ³ Heidän pitää tanssissa hänen nimeänsä kiittämän: harpuilla ja kanteleilla pitää heidän soittaman. ⁴ Sillä Herra rakastaa kansaansa: hän kunnioittaa nöyriä autuudella. ⁵ Pyhäin pitää iloitseman kunnialla, ja kiittämän vuoteissansa. ⁶ Heidän suussansa pitää Jumalan ylistys oleman, ja kaksiteräiset miekat heidän käsissänsä, ⁷ Kostamaan pakanoille, ja rankaisemaan kansoja, ⁸ Heidän kuninkaitansa sitomaan kahleisiin, ja heidän jaloimpiansa rautakahleisiin, ⁹ Ja tekemään heille kirjoitetun oikeuden: tämä kunnia pitää kaikille hänen pyhillensä oleman, Halleluja! ¹⁵⁰ ¹ Halleluja! Kiittäkäät Herraa hänen pyhässänsä: kiittäkäät häntä hänen väkevyytensä avaruudessa! ² Kiittäkäät häntä hänen voimallisten tekoinsa tähden: kiittäkäät häntä ylenpalttisen suuruutensa tähden! ³ Kiittäkäät häntä basunilla: kiittäkäät häntä psaltareilla ja kanteleilla! ⁴ Kiittäkäät häntä harpuilla ja tanssilla: kiittäkäät häntä harpun kielillä ja huiluilla! ⁵ Kiittäkäät häntä kilisevillä symbaleilla! ⁶ Kaikki, joilla henki on, kiittäkään Herraa, Halleluja!