Leviticus 15:20 Cross References - Finnish

²⁰ Ja kaikki jonka päälllä hän lepää, niinkauvan kuin hän erinänsä on, pitää oleman saastainen, ja kaikki, jonka päällä hän istuu, pitää oleman saastainen.

⁴ Jokainen vuode, jossa hän lepää, jolla on juoksu, on saastainen, ja kaikki se, jonka päällä hän istuu, saastutetaan. ⁵ Ja se, joka sattuu hänen vuoteesensa, pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman hänensä vedellä, ja pitää oleman saastaisen ehtoosen asti. ⁶ Se joka istuu sillä istuimella millä hän on istunut, jolla juoksu on, hänen pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman itsensä vedellä, ja oelman saastaisen ehtoosen asti. ⁷ Se joka sattuu hänen lihaansa, hän peskään vaatteensa, ja viruttakaan hänensä vedellä, ja olkaan saastainen ehtoosen asti. ⁸ Jos hän sylkee puhtaan päälle, niin se pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman hänensä vedellä, ja oleman saastainen ehtoosen asti. ⁹ Ja koko se satula, jolla hän ajaa, pitää oleman saastainen.

¹⁶ Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee, ¹⁷ Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton. ¹⁸ Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö. ¹⁹ Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;

³ Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy; ⁴ Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka. ⁵ Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. ⁶ Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee. ⁷ Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani. ⁸ Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea, ⁹ Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille; ¹⁰ Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa, ¹¹ Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet, ¹² Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen! ¹³ Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

²⁴ Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.

³⁵ Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.

¹⁰ Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala, ¹¹ Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa. ¹² Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa. ¹³ Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä: ¹⁴ Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni: ¹⁵ Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt. ¹⁶ Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella, ¹⁷ Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla. ¹⁸ Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella. ¹⁹ Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt. ²⁰ Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä. ²¹ Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella. ²² Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan. ²³ Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi. ²⁴ Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista. ²⁵ Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä. ²⁶ Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut. ²⁷ Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.

¹³ Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään, ¹⁴ Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa, ¹⁵ Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat: ¹⁶ Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän: ¹⁷ Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen; ¹⁸ Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.

²⁷ Sillä jos sinulla ei ole varaa maksaa, niin vuotees otetaan altas pois.

²⁶ Ja minä löysin sen, mikä on kuolemaa katkerampi: naisen, joka on verkko, jonka sydän on paula ja jonka kädet ovat kahleet. Se, joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta synnintekijä häneen takertuu.

³³ Älkäät antako pettää teitänne: pahat jaaritukset turmelevat hyvät tavat.