Psalms 125:1-150:6 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Jotka Herran päälle uskaltavat, ei he lankee, vaan pysyvät ijankaikkisesti niinkuin Zionin vuori.

Finnish⁽ⁱ⁾ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Jotka Herran päälle uskaltavat, ei he lankee, vaan pysyvät ijankaikkisesti niinkuin Zionin vuori. ² Jerusalemin ympäri ovat vuoret, ja Herra on kansansa ympärillä, hamasta nyt ja ijankaikkiseen. ³ Sillä jumalattomain valtikka ei pidä pysymän vanhurskasten joukon päällä, ettei vanhurskaat ojentaisi käsiänsä vääryyteen. ⁴ Herra, tee hyvästi hyville ja hurskaille sydämille. ⁵ Mutta jotka poikkeevat vääriin teihinsä, niitä Herra ajaa pois pahantekiäin kanssa; mutta rauha olkoon Israelille! ¹²⁶ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset. ² Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt. ³ Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset. ⁴ Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä. ⁵ Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät. ⁶ He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä. ¹²⁷ ¹ Salomon veisu korkeimmassa Kuorissa. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat. ² Se on turha, että te varhain nousette ja hiljain maata menette, ja syötte leipänne surulla; sillä hän antaa ystävillensä heidän maatessansa. ³ Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anto. ⁴ Kuin nuolet väkevän kädessä, niin ovat nuorukaiset. ⁵ Autuas on se, jonka viini on niitä täynnänsä: ei ne häväistä, kuin heillä vihollistensa kanssa portissa tekemistä on. ¹²⁸ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Autuas on jokainen, joka Herraa pelkää, ja hänen tiellänsä vaeltaa. ² Sillä sinä elätät itses kättes töistä: autuas sinä olet, ja sinulle käy hyvästi. ³ Sinun emäntäs on niinkuin hedelmällinen viinapuu huonees sisimmäisissä loukkaissa: sinun lapses niinkuin öljypuun vesat, pöytäs ympärillä. ⁴ Katsos, näin se mies siunataan, joka Herraa pelkää. ⁵ Herra siunaa sinua Zionista, ettäs näet Jerusalemin onnen kaikkena elinaikanas, ⁶ Ja saat nähdä lastes lapset: rauha olkoon Israelille! ¹²⁹ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel; ² He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet. ³ Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet. ⁴ Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut. ⁵ Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat. ⁶ Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös, ⁷ Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä; ⁸ Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen. ¹³⁰ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra. ² Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä. ³ Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy? ⁴ Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin. ⁵ Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle. ⁶ Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti. ⁷ Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä. ⁸ Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä. ¹³¹ ¹ Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat. ² Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan. ³ Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen. ¹³² ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa, ² Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle: ³ En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata; ⁴ En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua, ⁵ Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi. ⁶ Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla. ⁷ Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä. ⁸ Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki. ⁹ Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan. ¹⁰ Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden. ¹¹ Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles. ¹² Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti. ¹³ Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa. ¹⁴ Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa. ¹⁵ Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää. ¹⁶ Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman. ¹⁷ Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni. ¹⁸ Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman. ¹³³ ¹ Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Katsos kuinka hyvä ja kuinka suloinen se on, että veljekset sovinnossa keskenänsä asuvat. ² Niinkuin kallis voide, joka Aaronin päästä vuotaa koko hänen partaansa, joka vuotaa hänen vaatettensa liepeesen; ³ Niinkuin Hermonin kaste, joka tulee alas Zionin vuorelle; sillä siellä lupaa Herra siunauksen ja elämän alati ja ijankaikkisesti. ¹³⁴ ¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Katso, kiittäkäät Herraa, kaikki Herran palveliat, jotka yöllä seisotte Herran huoneessa! ² Nostakaat kätenne pyhään päin, ja kiittäkäät Herraa. ³ Herra siunatkoon sinua Zionista, joka taivaan ja maan tehnyt on. ¹³⁵ ¹ Halleluja! Ylistäkäät Herran nimeä, kiittäkäät, Herran palveliat. ² Te kuin seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme esihuoneissa. ³ Kiittäkäät Herraa, sillä Herra on hyvä, ja veisatkaat kiitosta hänen nimellensä; sillä se on suloinen. ⁴ Sillä Herra on itsellensä valinnut Jakobin, Israelin omaksensa. ⁵ Minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Jumalamme kaikkein jumalain ylitse. ⁶ Kaikki, mitä Herra tahtoo, niin hän tekee, taivaassa ja maassa, meressä ja kaikessa syvyydessä; ⁷ Joka pilvet nostaa maan ääristä, joka pitkäisen leimauksesta sateen saattaa, ja tuulen tuo ulos tavaroistansa; ⁸ Joka esikoiset Egyptissä löi, sekä ihmisistä että karjasta, ⁹ Ja antoi merkkinsä ja ihmeensä tulla Egyptin keskelle, Pharaolle ja kaikille hänen palvelioillensa; ¹⁰ Joka monet pakanat löi, ja tappoi väkevät kuninkaat: ¹¹ Sihonin Amorilaisten kuninkaan, ja Ogin Basanin kuninkaan, ja kaikki Kanaanin valtakunnat, ¹² Ja antoi heidän maansa perimiseksi, Israelille kansallensa perimiseksi. ¹³ Herra, sinun nimes pysyy ijankaikkisesti: Herra, sinun muistos pysyy suvusta sukuun. ¹⁴ Sillä Herra tuomitsee kansansa, ja on palvelioillensa armollinen. ¹⁵ Pakanain epäjumalat ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt. ¹⁶ Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe; ¹⁷ Heillä ovat korvat, ja ei kuule: eikä ole henkeä heidän suussansa. ¹⁸ Jotka niitä tekevät, he ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat. ¹⁹ Te Israelin huoneesta, kiittäkäät Herraa! te Aaronin huoneesta, kiittäkäät Herraa! ²⁰ Te Levin huoneesta, kiittäkäät Herraa! te jotka Herraa pelkäätte, kiittäkäät Herraa! ²¹ Kiitetty olkoon Herra Zionista, joka Jerusalemissa asuu! Halleluja! ¹³⁶ ¹ Kiittäkäät Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ² Kiittäkäät kaikkein jumalain Jumalaa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ³ Kiittäkäät kaikkein herrain Herraa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, ⁴ Joka yksinänsä suuret ihmeet tekee; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁵ Joka taivaat toimellisesti on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁶ Joka maan on levittänyt veden päälle; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁷ Joka suuret valkeudet on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁸ Auringon päivää hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ⁹ Kuun ja tähdet yötä hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁰ Joka Egyptin esikoiset löi: sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹¹ Ja vei Israelin ulos heidän keskeltänsä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹² Väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ¹³ Joka Punaisen meren jakoi kahtia; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁴ Ja antoi Israelin käydä sen keskeltä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁵ Joka Pharaon sotaväkinensä Punaiseen mereen upotti; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁶ Joka johdatti kansansa korven lävitse; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁷ Joka suuret kuninkaat löi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁸ Ja tappoi väkevät kuninkaat; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ¹⁹ Sihonin Amorilaisten kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²⁰ Ja Ogin Basanin kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²¹ Ja antoi heidän maansa perimiseksi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²² Perimiseksi palveliallensa Israelille; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ²³ Hän muisti meitä, kuin me olimme painetut alas; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²⁴ Ja lunasti meitä vihollisistamme; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti; ²⁵ Joka antaa kaikelle lihalle ruan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ²⁶ Kiittäkäät taivaan Jumalaa! sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ¹³⁷ ¹ Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme. ² Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat. ³ Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä. ⁴ Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla? ⁵ Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu. ⁶ Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni. ⁷ Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti. ⁸ Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet. ⁹ Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin. ¹³⁸ ¹ Davidin. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni: jumalain edessä minä sinulle kiitosta veisaan. ² Minä tahdon kumartaen rukoilla sinun pyhän templis puoleen, ja kiittää sinun nimeäs, sinun armos ja totuutes tähden; sillä sinä teit nimes ja sanas suureksi kaikkein ylitse. ³ Koska minä sinua avukseni huudan, niin sinä kuulet minua, ja annat sielulleni suuren väkevyyden. ⁴ Herra! sinua kiittävät kaikki kuninkaat maan päällä, että he kuulevat sinun suus sanoja, ⁵ Ja veisaavat Herran teille, että Herran kunnia on suuri. ⁶ Sillä Herra on korkia, ja katselee nöyriä, ja ylpiät tuntee kaukaa. ⁷ Jos minä vaeltaisin ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minua, ja lähetät kätes vihollisteni vihan päälle: sinun oikia kätes varjelee minua. ⁸ Herra tekee siihen lopun minun tähteni: Herra, sinun laupiutes on ijankaikkinen, älä käsialaas hylkää! ¹³⁹ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun. ² Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni. ³ Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni. ⁴ Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä. ⁵ Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni. ⁶ Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää. ⁷ Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen? ⁸ Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. ⁹ Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä, ¹⁰ Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun. ¹¹ Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni. ¹² Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus. ¹³ Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa. ¹⁴ Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää. ¹⁵ Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin. ¹⁶ Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut. ¹⁷ Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa? ¹⁸ Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs. ¹⁹ Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat. ²⁰ Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes). ²¹ Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan. ²² Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset. ²³ Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen. ²⁴ Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. ¹⁴⁰ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. (H140:2) Herra, pelasta minua pahoista ihmisistä: varjele minua vääristä miehistä, ² Jotka pahaa ajattelevat sydämissänsä, ja joka päivä sotaan hankitsevat. ³ He hiovat kieltänsä niinkuin kärme: kyykärmeen myrkky on heidän huultensa alla, Sela! ⁴ Varjele minua, Herra, jumalattomain käsistä, varjele minua vääristä ihmisistä, jotka ajattelevat minun käymiseni kukistaa. ⁵ Ylpiät asettavat paulat ja nuorat minun eteeni, ja venyttävät verkot tien viereen: minun eteeni panevat he paulan, Sela! ⁶ Mutta minä sanoin Herralle: sinä olet minun Jumalani: Herra, kuule minun rukoukseni ääni. ⁷ Herra, Herra, väkevä apuni! sinä varjelet minun pääni sodan aikana. ⁸ Herra, älä salli jumalattomalle hänen himoansa: älä vahvista hänen pahaa tahtoansa, ettei hän ylpeytyisi, Sela! ⁹ Heidän sappensa, jotka minua piirittävät, ja heidän huultensa vaiva langetkoon heidän päällensä. ¹⁰ Tuliset hiilet pitää heidän päällensä putooman: hän antaa heidän langeta tuleen ja syvään kuoppaan, ettei heidän pidä nouseman ylös. ¹¹ Kielilakkarin ei pidä menestymän maan päällä: häijy väärä ihminen karkoitetaan ja kukistetaan. ¹² Sillä minä tiedän, että Herra raadollisen asian ja köyhän oikeuden toimittaa. ¹³ Tosin vanhurskaat kiittävät sinun nimeäs, ja vakaat asuvat sinun kasvois edessä. ¹⁴¹ ¹ Davidin Psalmi. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan. ² Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri. ³ Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni. ⁴ Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat. ⁵ Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan. ⁶ Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi. ⁷ Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais. ⁸ Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää. ⁹ Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta. ¹⁰ Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin minä pääsen ohitse. ¹⁴² ¹ Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli. (H142:2) Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni. ² Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä, ja osoitan hänelle hätäni, ³ Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni. ⁴ Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani. ⁵ Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani elävien maalla. ⁶ Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät. ⁷ Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet. ¹⁴³ ¹ Davidin Psalmi. Herra! kuule minun rukoukseni, ota anomiseni korviis, sinun totuutes tähden, kuule minua sinun vanhurskautes tähden, ² Ja älä käy tuomiolle palvelias kanssa; sillä ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs. ³ Sillä vihollinen vainoo minun sieluani, ja lyö minun elämäni rikki maahan asti: hän panee minun pimeyteen, niinkuin kuolleet maailmassa. ⁴ Minun henkeni on minussa ahdistettu: sydämeni on minussa kulutettu. ⁵ Minä muistelen entisiä aikoja: minä ajattelen kaikkia sinun tekojas, ja tutkistelen sinun kättes töitä. ⁶ Minä levitän käteni sinun puolees: minun sieluni janoo sinua, niinkuin karkia maa, Sela! ⁷ Herra, kuule minua nopiasti, henkeni katoo: älä kasvojas minulta kätke, etten minä niiden kaltaiseksi tulisi, jotka hautaan menevät. ⁸ Suo minun varhain kuulla sinun armojas, sillä sinuun minä toivon: ilmoita minulle tie, jota minä käyn; sillä minä ylennän sieluni sinun tykös. ⁹ Pelasta minua, Herra, vihollisistani! sinun tykös minä pakenen. ¹⁰ Opeta minua tekemään sinun suosios jälkeen; sillä sinä olet minun Jumalani: sinun hyvä henkes viekään minua tasaista tietä. ¹¹ Herra, virvoita minua nimes tähden: vie sieluni hädästä ulos sinun vanhurskautes tähden. ¹² Ja teloita viholliseni sinun laupiutes tähden, ja kadota kaikki, jotka minun sieluani ahdistavat, sillä minä olen palvelias. ¹⁴⁴ ¹ Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan, ² Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii. ³ Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin? ⁴ On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo. ⁵ Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat. ⁶ Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä. ⁷ Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä, ⁸ Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi. ⁹ Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla, ¹⁰ Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta. ¹¹ Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi, ¹² Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät. ¹³ Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme; ¹⁴ Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme. ¹⁵ Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on. ¹⁴⁵ ¹ Davidin kiitos. Minä ylistän sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkiseti. ² Joka päivä minä kunnioitan sinua, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkisesti. ³ Suuri on Herra, ja sangen kunniallinen, ja hänen suuruutensa on sanomatoin. ⁴ Suku pitää suvulle jutteleman sinun töitäs, ja sinun voimastas puhuman. ⁵ Minä ajattelen sinun suuren kunnias kauneutta ja sinun ihmeitäs; ⁶ Että puhuttaisiin sinun ihmeellisten töittes voimasta: ja sinun suurta herrauttas minä juttelen; ⁷ Että sinun suuren hyvyytes muisto ylistettäisiin, ja sinun vanhurskautes kiitettäisiin. ⁸ Armollinen ja laupias on Herra, hidas vihaan ja sangen hyvä. ⁹ Suloinen on Herra kaikille, ja armahtaa kaikkia tekojansa. ¹⁰ Kiittäkään sinua, Herra, kaikki sinun tekos, ja sinun pyhäs kiittäkään sinua; ¹¹ Julistakaan sinun valtakuntas kunniaa, ja puhukaa sinun voimastas. ¹² Että sinun voimas tulis ihmisten lapsille tiettäväksi, ja sinun valtakuntas suuri kunnia. ¹³ Sinun valtakuntas on ijankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautes pysyy suvusta sukuun. ¹⁴ Herra tukee kaikkia kaatuvaisia, ja nostaa kaikkia sullotuita. ¹⁵ Kaikkein silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille ruan ajallansa. ¹⁶ Sinä avaat kätes, ja ravitset kaikki, kuin elävät, suosiolla. ¹⁷ Vanhurskas on Herra kaikissa teissänsä, ja laupias kaikissa töissänsä. ¹⁸ Läsnä on Herra kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat. ¹⁹ Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa, ja auttaa heitä. ²⁰ Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, ja hukuttaa kaikki jumalattomat. ²¹ Minun suuni pitää puhuman Herran kiitoksen, ja kaikki liha kunnioittakaan hänen pyhää nimeänsä, aina ja ijankaikkisesti. ¹⁴⁶ ¹ Halleluja! Kiitä Herraa, minun sieluni. ² Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen. ³ Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mitään auttaa. ⁴ Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa. ⁵ Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on; ⁶ Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti; ⁷ Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut: ⁸ Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita. ⁹ Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä, ja jumalattomain tien hajoittaa. ¹⁰ Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja! ¹⁴⁷ ¹ Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis. ² Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset. ³ Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa. ⁴ Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä. ⁵ Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin. ⁶ Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa. ⁷ Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella; ⁸ Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa; ⁹ Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat. ¹⁰ Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut. ¹¹ Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat. ¹² Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas! ¹³ Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses. ¹⁴ Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla. ¹⁵ Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee. ¹⁶ Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan. ¹⁷ Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää? ¹⁸ Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat. ¹⁹ Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa. ²⁰ Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja! ¹⁴⁸ ¹ Halleluja! Kiittäkäät Herraa taivaissa, kiittäkäät häntä korkeudessa. ² Kiittäkäät häntä kaikki hänen enkelinsä: kiittäkäät häntä kaikki hänen sotaväkensä. ³ Kiittäkäät häntä aurinko ja kuu: kiittäkäät häntä kaikki kirkkaat tähdet. ⁴ Kiittäkäät häntä, te taivasten taivaat, ja vedet, jotka taivasten päällä ovat. ⁵ Heidän pitää Herran nimeä kiittämän; sillä hän käski, ja ne luoduksi tulivat. ⁶ Hän pitää ylös ne aina ja ijankaikkisesti: hän asettaa heitä, ettei heidän toisin käymän pitäisi. ⁷ Kiittäkäät Herraa maan päällä, te valaskalat ja kaikki syvyydet; ⁸ Tuli ja rakeet, lumi ja sumu, tuulispää, jotka hänen sanansa toimittavat, ⁹ Vuoret ja kaikki kukkulat, hedelmälliset puut ja kaikki sedripuut; ¹⁰ Pedot ja kaikki eläimet, madot ja siivelliset linnut; ¹¹ Maan kuninkaat ja kaikki kansat, päämiehet ja kaikki tuomarit maan päällä; ¹² Nuorukaiset ja neitseet, vanhat nuorten kanssa: ¹³ Kiittäkään Herran nimeä; sillä hänen ainoan nimensä on korotettu, ja hänen suuri kunniansa ylitse maan ja taivaan. ¹⁴ Ja hän korottaa sarven kansallensa: kaikki hänen pyhänsä kiittäkäät, Israelin lapset, kansa joka häntä lähin on, Halleluja! ¹⁴⁹ ¹ Halleluja! Veisatkaat Herralle uusi veisu: pyhäin seurakunnan pitää häntä kiittämän. ² Iloitkaan Israel tekiässänsä: Zionin lapset riemuitkaan Kuninkaastansa. ³ Heidän pitää tanssissa hänen nimeänsä kiittämän: harpuilla ja kanteleilla pitää heidän soittaman. ⁴ Sillä Herra rakastaa kansaansa: hän kunnioittaa nöyriä autuudella. ⁵ Pyhäin pitää iloitseman kunnialla, ja kiittämän vuoteissansa. ⁶ Heidän suussansa pitää Jumalan ylistys oleman, ja kaksiteräiset miekat heidän käsissänsä, ⁷ Kostamaan pakanoille, ja rankaisemaan kansoja, ⁸ Heidän kuninkaitansa sitomaan kahleisiin, ja heidän jaloimpiansa rautakahleisiin, ⁹ Ja tekemään heille kirjoitetun oikeuden: tämä kunnia pitää kaikille hänen pyhillensä oleman, Halleluja! ¹⁵⁰ ¹ Halleluja! Kiittäkäät Herraa hänen pyhässänsä: kiittäkäät häntä hänen väkevyytensä avaruudessa! ² Kiittäkäät häntä hänen voimallisten tekoinsa tähden: kiittäkäät häntä ylenpalttisen suuruutensa tähden! ³ Kiittäkäät häntä basunilla: kiittäkäät häntä psaltareilla ja kanteleilla! ⁴ Kiittäkäät häntä harpuilla ja tanssilla: kiittäkäät häntä harpun kielillä ja huiluilla! ⁵ Kiittäkäät häntä kilisevillä symbaleilla! ⁶ Kaikki, joilla henki on, kiittäkään Herraa, Halleluja!