Psalms 108:1-119:176 Psalmi, Davidin veisu. (:2) Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.

Finnish⁽ⁱ⁾ ¹ Psalmi, Davidin veisu. (H108:2) Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani. ² Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain. ³ Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa. ⁴ Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti. ⁵ Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse, ⁶ Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni. ⁷ Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson. ⁸ Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni; ⁹ Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen. ¹⁰ Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin? ¹¹ Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa? ¹² Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha. ¹³ Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas. ¹⁰⁹ ¹ Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene. ² Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä, ³ Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä. ⁴ Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen. ⁵ He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä. ⁶ Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä. ⁷ Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti. ⁸ Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen. ⁹ Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski. ¹⁰ Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä. ¹¹ Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä. ¹² Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa. ¹³ Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois. ¹⁴ Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois. ¹⁵ Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä, ¹⁶ Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa. ¹⁷ Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman. ¹⁸ Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy. ¹⁹ Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää. ²⁰ Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan. ²¹ Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua. ²² Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa. ²³ Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat. ²⁴ Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta. ²⁵ Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat. ²⁶ Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä, ²⁷ Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet. ²⁸ Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan. ²⁹ Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella. ³⁰ Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa. ³¹ Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat. ¹¹⁰ ¹ Davidin Psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: istu oikialle kädelleni, siihenasti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi. ² Herra lähettää sinun väkevyytes valtikan Zionista: vallitse vihollistes seassa. ³ Sinun voittos päivänä palvelee sinun kansas sinua mielellänsä pyhissä kaunistuksissa: sinun lapses synnytetään sinulle niinkuin kaste aamuruskosta. ⁴ Herra on vannonut, ja ei kadu sitä: sinä olet pappi ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen. ⁵ Herra on sinun oikialla kädelläs: hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. ⁶ Hän tuomitsee pakanain seassa, hän täyttää maakunnat ruumiilla: hän musertaa monen maakunnan pään. ⁷ Hän juo ojasta tiellä; sen tähden korottaa hän päänsä. ¹¹¹ ¹ Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, hurskasten neuvossa ja seurakunnassa. ² Suuret ovat Herran työt: joka niistä ottaa vaarin, hänellä on sula riemu niistä. ³ Mitä hän asettaa, se on kunniallinen ja jalo, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti. ⁴ Hän on säätänyt ihmeittensä muiston: armollinen ja laupias on Herra. ⁵ Hän antaa ruan pelkääväisillensä: hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti. ⁶ Hän ilmoittaa kansallensa väkevät työnsä, antaaksensa heille pakanain perimisen. ⁷ Hänen kättensä työt ovat totuus ja oikeus: kaikki hänen käskynsä ovat toimelliset. ⁸ Ne pysyvät vahvana aina ja ijankaikkisesti: ne ovat tehdyt totuudessa ja oikeudessa. ⁹ Hän lähetti kansallensa lunastuksen, hän lupaa liittonsa pysymään ijankaikkisesti: pyhä ja peljättävä on hänen nimensä. ¹⁰ Herran pelko on viisauden alku: se on hyvä ymmärrys kaikille, jotka sen tekevät: hänen kiitoksensa pysyy ijankaikkisesti. ¹¹² ¹ Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee. ² Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman. ³ Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti. ⁴ Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta. ⁵ Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti. ⁶ Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta. ⁷ Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle. ⁸ Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa. ⁹ Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla. ¹⁰ Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee. ¹¹³ ¹ Halleluja! Kiittäkäät te, Herran palveliat, kiittäkäät Herran nimeä! ² Kiitetty olkoon Herran nimi, nyt ja ijankaikkisesti! ³ Auringon koitosta hänen laskemiseensa asti olkoon Herran nimi kiitetty! ⁴ Herra on korkia ylitse kaikkein pakanain, ja hänen kunniansa ylitse taivasten. ⁵ Kuka on niinkuin Herra meidän Jumalamme, joka niin korkialla asuu? ⁶ Ja kuitenkin katsoo alimmaisia taivaassa ja maassa; ⁷ Joka köyhän tomusta ylentää, ja vaivaisen loasta korottaa, ⁸ Istuttaaksensa häntä päämiesten sivuun, kansansa päämiesten sivuun; ⁹ Joka hedelmättömät saattaa huoneesen asumaan, että hän riemuiseksi lasten äidiksi tulee. Halleluja! ¹¹⁴ ¹ Kuin Israel Egyptistä läksi, Jakobin huone muukalaisesta kansasta, ² Niin Juuda tuli hänen pyhäksensä: Israel hänen vallaksensa. ³ Sen meri näki ja pakeni: Jordan palasi takaperin, ⁴ Vuoret hyppäsivät niinkuin oinaat, ja kukkulat niinkuin nuoret lampaat. ⁵ Mikä sinun oli meri, ettäs pakenit? ja sinä Jordan, ettäs palasit takaperin? ⁶ Te vuoret, että te hyppäsitte niinkuin oinaat? te kukkulat niinkuin nuoret lampaat? ⁷ Herran edessä vapisi maa, Jakobin Jumalan edessä, ⁸ Joka kalliot muuttaa vesilammiksi, ja kiven vesilähteeksi. ¹¹⁵ ¹ Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden. ² Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa? ³ Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee. ⁴ Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt. ⁵ Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe. ⁶ Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista. ⁷ Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa. ⁸ Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat. ⁹ Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä. ¹⁰ Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä. ¹¹ Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä. ¹² Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen. ¹³ Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret. ¹⁴ Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne. ¹⁵ Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt. ¹⁶ Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut. ¹⁷ Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen. ¹⁸ Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja! ¹¹⁶ ¹ Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen; ² Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani. ³ Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. ⁴ Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni! ⁵ Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias. ⁶ Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti. ⁷ Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle. ⁸ Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta. ⁹ Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa. ¹⁰ Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan. ¹¹ Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat. ¹² Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki? ¹³ Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä. ¹⁴ Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä. ¹⁵ Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä. ¹⁶ O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt. ¹⁷ Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan. ¹⁸ Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä, ¹⁹ Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja! ¹¹⁷ ¹ Kiittäkäät Herraa, kaikki pakanat: ylistäkäät häntä kaikki kansat! ² Sillä hänen armonsa on voimallinen meidän päällemme, ja Herran totuus ijankaikkisesti. Halleluja! ¹¹⁸ ¹ Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ² Sanokaan nyt Israel: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ³ Sanokaan nyt Aaronin huone: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ⁴ Sanokaan nyt kaikki, jotka Herraa pelkäävät: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ⁵ Tuskissani minä Herraa avukseni huusin, ja Herra kuuli minua, ja pelasti minun. ⁶ Herra on minun kanssani; sentähden en minä pelkää, mitä ihmiset minulle tekisivät. ⁷ Herra on minun kanssani auttamassa minua, ja minä tahdon nähdä iloni minun vihollisistani. ⁸ Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa ihmisiin. ⁹ Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa päämiehiin. ¹⁰ Kaikki pakanat piirittävät minua; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan. ¹¹ He piirittävät minua joka kulmalta; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan. ¹² He piirittävät minua niinkuin kimalaiset, ja he sammuvat niinkuin tuli orjantappuroissa; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan. ¹³ Minua kovin sysätään lankeemaan; mutta Herra auttaa minua. ¹⁴ Herra on minun väkevyyteni, ja minun virteni, ja on minun autuuteni. ¹⁵ Ilon ja autuuden ääni on vanhurskasten majoissa: Herran oikia käsi saa voiton. ¹⁶ Herran oikia käsi on koroitettu: Herran oikia käsi saa voiton. ¹⁷ En minä kuole, vaan elän, ja Herran tekoja luettelen. ¹⁸ Kyllä Herra minua kurittaa, vaan ei hän minua kuolemalle anna. ¹⁹ Avatkaat minulle vanhurskauden portit, minun käydäkseni sisälle, kiittämään Herraa. ²⁰ Tämä on Herran portti: vanhurskaat siitä käyvät sisälle. ²¹ Minä kiitän sinua, ettäs minun rukoukseni kuulit, ja autit minua. ²² Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. ²³ Herralta se on tapahtunut, ja on ihme meidän silmäimme edessä. ²⁴ Tämä on se päivä, jonka Herra teki: iloitkaamme ja riemuitkaamme hänessä. ²⁵ O Herra, auta, o Herra, anna menestyä! ²⁶ Siunattu olkoon se,joka tulee Herran nimeen! me siunaamme teitä Herran huoneesta. ²⁷ Herra on Jumala, joka meitä valistaa: kaunistakaat juhlalehdillä hamaan alttarin sarviin asti. ²⁸ Sinä olet minun Jumalani, ja minä kiitän sinua; minun Jumalani! sinua minä ylistän. ²⁹ Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti. ¹¹⁹ ¹ Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat. ² Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät. ³ Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa. ⁴ Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys. ⁵ O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs! ⁶ Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään. ⁷ Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet. ⁸ Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää. ⁹ Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen. ¹⁰ Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs. ¹¹ Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan. ¹² Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs! ¹³ Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet. ¹⁴ Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta. ¹⁵ Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs. ¹⁶ Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas. ¹⁷ Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin. ¹⁸ Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas. ¹⁹ Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs. ²⁰ Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen. ²¹ Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat. ²² Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses. ²³ Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs. ²⁴ Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani. ²⁵ Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen. ²⁶ Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys. ²⁷ Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs. ²⁸ Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen. ²⁹ Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis. ³⁰ Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni. ³¹ Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla. ³² Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten. ³³ Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin. ³⁴ Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni. ³⁵ Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan. ³⁶ Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen. ³⁷ Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes. ³⁸ Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin. ³⁹ Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset. ⁴⁰ Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas. ⁴¹ Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen, ⁴² Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas. ⁴³ Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas. ⁴⁴ Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti, ⁴⁵ Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs, ⁴⁶ Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee, ⁴⁷ Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan, ⁴⁸ Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs. ⁴⁹ Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa. ⁵⁰ Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun. ⁵¹ Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee. ⁵² Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan. ⁵³ Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät. ⁵⁴ Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa. ⁵⁵ Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis. ⁵⁶ Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin. ⁵⁷ Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas. ⁵⁸ Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen. ⁵⁹ Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen. ⁶⁰ Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään. ⁶¹ Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias. ⁶² Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden. ⁶³ Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät, ⁶⁴ Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs. ⁶⁵ Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen. ⁶⁶ Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys. ⁶⁷ Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas. ⁶⁸ Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs. ⁶⁹ Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys. ⁷⁰ Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas. ⁷¹ Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin. ⁷² Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa. ⁷³ Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs. ⁷⁴ Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas. ⁷⁵ Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt. ⁷⁶ Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet. ⁷⁷ Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni. ⁷⁸ Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs. ⁷⁹ Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat. ⁸⁰ Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi. ⁸¹ Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle. ⁸² Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat? ⁸³ Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs. ⁸⁴ Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani? ⁸⁵ Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään. ⁸⁶ Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua. ⁸⁷ He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt. ⁸⁸ Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen. ⁸⁹ Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa. ⁹⁰ Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy. ⁹¹ Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat. ⁹² Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut. ⁹³ En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat. ⁹⁴ Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs. ⁹⁵ Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin. ⁹⁶ Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät. ⁹⁷ Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen. ⁹⁸ Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani. ⁹⁹ Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni. ¹⁰⁰ Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys. ¹⁰¹ Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin. ¹⁰² En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua. ¹⁰³ Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja. ¹⁰⁴ Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä. ¹⁰⁵ Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni. ¹⁰⁶ Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon. ¹⁰⁷ Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä. ¹⁰⁸ Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes. ¹⁰⁹ Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias. ¹¹⁰ Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs. ¹¹¹ Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo. ¹¹² Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti. ¹¹³ Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias. ¹¹⁴ Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle. ¹¹⁵ Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt. ¹¹⁶ Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla. ¹¹⁷ Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs. ¹¹⁸ Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe. ¹¹⁹ Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias. ¹²⁰ Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas. ¹²¹ Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät. ¹²² Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa. ¹²³ Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen. ¹²⁴ Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs. ¹²⁵ Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses. ¹²⁶ Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet. ¹²⁷ Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa. ¹²⁸ Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä. ¹²⁹ Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää. ¹³⁰ Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen. ¹³¹ Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys. ¹³² Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat. ¹³³ Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita. ¹³⁴ Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys. ¹³⁵ Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys. ¹³⁶ Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä. ¹³⁷ Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat. ¹³⁸ Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt. ¹³⁹ Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet. ¹⁴⁰ Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää. ¹⁴¹ Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs. ¹⁴² Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus. ¹⁴³ Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs. ¹⁴⁴ Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän. ¹⁴⁵ Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin. ¹⁴⁶ Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin. ¹⁴⁷ Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon. ¹⁴⁸ Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas. ¹⁴⁹ Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen. ¹⁵⁰ Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas. ¹⁵¹ Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus. ¹⁵² Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut. ¹⁵³ Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias. ¹⁵⁴ Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta. ¹⁵⁵ Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs. ¹⁵⁶ Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen. ¹⁵⁷ Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas. ¹⁵⁸ Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä. ¹⁵⁹ Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen. ¹⁶⁰ Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti. ¹⁶¹ Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas. ¹⁶² Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on. ¹⁶³ Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan. ¹⁶⁴ Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden. ¹⁶⁵ Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa. ¹⁶⁶ Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys. ¹⁶⁷ Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti. ¹⁶⁸ Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs. ¹⁶⁹ Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen. ¹⁷⁰ Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen. ¹⁷¹ Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys. ¹⁷² Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat. ¹⁷³ Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys. ¹⁷⁴ Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias. ¹⁷⁵ Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua! ¹⁷⁶ Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.